Toimitukseen saapunutta postia
Tammi-helmikuun 2011 postilaatikosta poimittua:
Nukkuvien puolue
- On kunnioitettavaa, että Taito-lehti (6/10) otti kantaa eduskunnan torkkupeittokohuun. Kansalaisten mieltä lienee kuohuttanut nimenomaan sana ”torkku”, joka tässä tapauksessa viittaa vahvasti työajalla nukkumiseen.
Itse näen, että Eduskuntataloon hankitut yksilölliset ja upeat peitteet ovat tunnelman luojia aivan kuten matot, verhot ja seinävaatteetkin. Kiivaimmissa yleisönosastokirjoituksissa pauhataan, että kansanedustajien uniräteiksi olisivat kelvanneet halpahallin fleeceviltit. Täytyy kuitenkin muistaa, että kansanedustajien työhuoneet ovat myös edustustiloja, joissa on mahdollisuus esitellä parasta muotoiluosaamistamme.
Taito-lehden jutussa mainitaan, että hinnan purkaminen materiaalikustannusten kautta antaa osviittaa peittojen kulurakenteesta. Aiheen käsittely tästä näkökulmasta jää kuitenkin harmillisen suppeaksi, eikä pienteollisen ammattilaistyön vertaaminen käsityön harrastamiseen anna mielestäni oikeaa kuvaa tuotannon todellisista kustannuksista. Sarjatuotannossa materiaalit ovat kuitenkin vain murto-osa kokonaiskustannuksia, koska hankinnat tehdään suurissa erissä ja tukkuhinnoilla.
Muotoiluyrittäjä ei silti pääse helpolla. Materiaali- ja työvoimakustannusten lisäksi suuren osan yrittäjän kakustahaukkaavat muun muassa toimitilan vuokra, raaka-aineiden ja valmiiden tuotteiden rahdit, työmatkat, vakuutukset ja lukuisat muut kulut, jotka kaikki on sisällytettävä tuotteen hintaan. Lisäksi hinnassa on oltava jonkin verran katetta, jotta yrityksellä on edellytyksiä toimia.On myös syytä muistaa, että lähes neljäsosa tuotteen myyntihinnasta on valtiolle tilitettävää arvonlisäveroa. Samaa kassaa kerryttävät myös valmistukseen osallistuneiden palkansaajien ja yritysten maksamat verot.
Pohjimmiltaan torkkupeittokohun juuret taitavat kuitenkin olla syvemmällä kuin yksittäisen tekstiilihankinnan päivittelyssä. Ehkä purkaus kertoo ennemmin tyytymättömyydestä päätöksentekoon kuin hyökkäyksestä käsi- ja taideteollisuuttavastaan. On hyvä, että asioista keskustellaan!
-- Nimim . Zzzz--
Kiitos palautteestasi. Laitamme sinulle kirjalahjan tulemaan. TA
Loka-marraskuun 2010 postilaatikosta poimittua:
Terveydenhoitajana käsityö
- Työskentelen kotihoidossa, ja siellä meillä on ollut tapaus, jossa terveydenhoitajana on ollut käsityö. Asiakkaamme on yli 80-vuotias rouva, jolta molemmat jalat on amputoitu, mutta ylävartalo toimii. Pidän itse paljon käsitöiden teosta. Kerran juttelimme käsitöistä ja hän kertoi aikoinaan tehneensä paljonkin käsitöitä, mutta nyt ei enää onnistunut, koska hän ei jaksanut pitää käsiä ylhäällä. Muistin nähneeni sellaisen nostolaitteen, jonka saa tavalliseen sänkyyn ja joka on sähkökäyttöinen niin, että asiakas pystyy itse nostamaan ylävartalon pystyyn ja käyttämään laitetta. Hommasimme sellaisen hänelle, ja nyt on vuoden mittaan syntynyt sukkia ja rouvalle erittäin hyvä mieliala.
Hän itse on erittäin tyytyväinen, kun on saanut takaisin käsityönteon ilon ja sen tunteen, että voi vielä tehdä jotain eikä vaan maata sängyssä. Monelle muulle ikäihmiselle, joka asuu kotona, käsitöiden teko olisi myös todella hyvää ajanvietettä ja virikettä, mutta kun meillä ei ole aikaa saada edes aloitetuksi mitään. Olisi myös terveydenhuollon monessa muussakin paikassa hyvä ottaa huomioon käsityöt terveydenhuollon apuna, artikkelisi osui siinä todella oikeaan.
-- Tuire Levo --
- Kiva, kun joku on huomannut saman, minkä minä jo aikaa sitten. Minulle tuli yksi nainen opettelemaan valkokirjontaa reilut 10 vuotta sitten. Jonkin ajan kuluttua hänen 16-vuotias poikansa sairastui syöpään. Kuukausien tai vuoden kuluttua tämä nainen vei valkokirjontaliinatyönsä sairaalaan. Ja aina siellä vuoteen vieressä ollessaan hän ompeli liinaa. Laittoi kaiken surunsa ja kyyneleensä siihen. Surulliseksi lopuksi parin vuoden kuluttua poika kuoli ja liina tuli valmiiksi. Sairaalan hoitava henkilökunta sai liinan lahjoituksena. Äiti ei sitä halunnut eikä voinut sitä pitää.
Nähtävästi tämä käsityö kuitenkin auttoi äitiä paljon tässä sairausjaksossa. Kiitos, kun sain laittaa kokemukseni eteenpäin.
-- Sirpa Arponen --
Kiitos Sirpalle koskettavasta tarinasta, sinulle lähtee kirjalahja. TA
- Intia on suuri puuvillan tuottaja, joten luulisi siellä olevan vaaleaa kangassuikaletta, ettei Euroopasta tarvitsisi rahdata. Ovatkohan ne oikeita räsymattoja, joita siellä kudotaan? Minusta oikea räsymatto kudotaan käytettyjen vaatteiden leikatuista kuteista. Olen elämäni aikana nähnyt sadoittain tällaisia mattoja ja joka kerta ihmettelen, kuinka hyvin mallit on suunniteltu käytettävissä oleviin kuteisiin. Kierrätystä ja kansantaidetta parhaimmillaan.
Itsekin säästän kaikki vanhat vaatteet käsityötarvikkeiksi. Jotkut matonkuteiksi tarkoitetut kankaiden reunat ovat paksuja kuin tamman nahka, etteivät uppoa loimeen, vaikka hakkaisi pirran pilalle. Hyvistä aineista ja hyvin kudotut matot kestävät vuosikymmeniä ja käyvät moniin tarkoituksiin. Muista lapsena olleen sellaiset "alasvuatteet" (nykyisin sijauspatjat), jotka oli kudottu vaaleista kuteista ja olivat tosi miellyttävät pitää aitassa sängyssä myös kesäisin.
Tällaisia asioita nousi mieleeni mattotarinasta (Taito 5/2010)
-- Kutomaan opetellut --
Huhti-toukokuun 2010 postilaatikosta poimittua:
- Katoavat kädentaidot
Kuka tässä nyky-yhteiskunnassa siirtää tiedon vanhemmalta polvelta nuoremmalle? Yksinkertaisesti sen pitäisi olla koulu, sillä mestarin ja kisällin ammatit eivät näytä tuottavan juuri mitään konkreettista nykyään. Mutta mitä tapahtuu silloin, kun maasta ei löydy edes koulua tätä tieto opettamaan?
Tieto ja taito kituvat hiljaa kohti varmaa kuolemaa. Näin näyttää omassa maassamme pian käyvän. Meidän suomalaisten kansanperinteet katoavat unholaan. Noh, kukapa tässä nykymenossa jäisikään kaipaamaan vanhoja nahanparkitusmenetelmiä, pajalta kajahtelevaa taontaa tai komean lehmänsarvitorven kutsua? Voimme siis ilmeisesti hyvillä mielin vain unohtaa ne ja suunnata katseemme kohti kehittyvää teknologiayhteiskuntaa.
Tässä kohtaa voisin väittää meitä kansana täysin edesvastuuttomiksi. Meillä, jos jollain on vastuu siitä, että tieto ja taito tulevat jatkumaan sukupolvelta toiselta. Meidän pitäisi huolehtia siitä, etteivät perinteemme ja taitomme kuolisi pois. Suomessa oli vielä vuosi sitten koulu, joka otti tämän vastuun siirtää taitoa ja tietoja nuorelle sukupolvelle. Koulusta valmistuttiin muinaistekniikan artesaaniksi, ja kolmevuotinen ammattikoulutus tarjosi Suomessa ainutkertaisen ammattitutkinnon. Tätä koulua ei kuitenkaan enää ole, sillä se lakkautettiin täysin mystisin perustein. Koditon muinaistekniikan opintolinja on kuumeisesti yrittänyt etsiä uutta kotia ympäri maata, tuloksetta. Mielenkiintoista on sekin, että koskaan kyseinen opintolinja ei ole kärsinyt oppilaspulasta, päinvastoin.
Omat tulevaisuuden suunnitelmani romahtivat täysin juuri vuosi sitten, kun tieto muinaistekniikan linjan lakkauttamisesta tuli julki. Olisin halunnut käsityöperinteemme säilyvän, ja toivoin hartaasti voivani auttaa tiedon jatkumossa sukupolvelta toiselle. Tämä kaikki katosi kuin tuhka tuuleen, sillä ilman mustaa valkoisella, ilman ammattitodistusta, ei pitkälle pötkitä. Niinpä otin käyttööni suunnitelma B:n. Loviisan kupeessa sijaitsee ruotsinkielinen kansanopisto Axxell Kuggom, joka tarjoaa vuoden mittaisen niin sanotun tiivistetynpaketin muinaistekniikasta. Tämäkin linja elää valitettavasti koko ajan veitsen terällä sinnitellen. Sieltä valmistun tänä keväänä linjalta Historisk skin och läderhantverk. Mitään ammattitutkintoa en edelleenkään saanut enkä tiedä, tulenko koskaan saamaankaan, jollen suuntaa kohti muita Pohjoismaita, joissa politiikka tuntuu olevan täysin toista maata. Ollessamme seminaarissa Ruotsin puolella saimme kuulla ja nähdä, miten muut Pohjoismaat panostavat yhdessä perinteiden säilyttämiseen. Suomea siis lukuun ottamatta. Sanotaan,että kaikki tulee tänne meille Suomeen hieman jälkijunassa, mutta toivottavasti se juna ei tule liian myöhään.
-- Hanna Nore--
Tästä kommentista laitetaan Hannalle kirjalahja menemään!
-- toimitus --
- Olen tilannut Taito-lehteä noin viiden vuoden ajan. Lehti on muuttanut suuntaansa selvästi tämän vuoden aikana. Osa muutoksesta on erittäin positiivista, mutta osaltaan taas ei. Lehdessä on todellakin enemmän asiaa. Artikkelit ovat tasokkaita, ja tämän vuoden aikana on nostettu esiin monenlaisia näkökulmia käsityön maailmaan.
Mutta syy, miksi tavallinen käsityöntekijä lehden säilyttää, ovat mallit ja ohjeet. Tämän vuoden ohjeet ovat olleet osassa lehtiä todella vähäisiä. Inspiroivat kudontaohjeet ovat puuttuneet tyystin tämän vuoden lehdistä, mikä saa miettimään lehden säilyttämistä. Jutut voi lukea muualtakin kuin omasta lehdestä, mutta hyvät mallit ja ohjeet säilyttää mieluummin itse.
-- Hanna Kropsu-Vehkaperä --
Toimitus vastaa:
On totta, että perinteistä naistenlehtimäistä lifestyle-mallistoa on karsittu. Olemme halunneet nostaa esiin myös harvinaisempia tekniikoita, kuten munatempera (1/10) tai tämän lehden ohjeet solmubatiikin tekemiseen.
Sen lisäksi olemme halunneet kertoa kyseisistä tekniikoista hieman ohjeita syvällisemmin, kuten niiden historiasta. Emme ole unohtaneet kudontaa, toivottavasti löydät tästä ja tämän vuoden muistakin lehdistä mieleisiä kudonnan ohjeita.
-- toimituspäällikkö Tiina A --
Helmi-maaliskuun 2010 postilaatikosta poimittua:
- Ymmärrän, että Taito-lehdenkin pitää seurata aikaansa saadakseen lukijoita ja tilaajia. Tässä muutoksessa pitäisi kuitenkin pitää kirkkaana mielessä, että erottuu laadullaan muista lehdistä.
Taito-lehdessä on ollut kahdessa numerossa ruokaan liittyvä artikkeli, toivottavasti ne olivat ensimmäiset ja viimeiset! Käsityön ja muotoilun alalta löytyy varmasti meitä lukijoita kiinnostavia ajan ilmiöitä esiteltäväksi, ilman ruokaohjeita ja askartelua.
-- Satu Partanen --
Toimitus vastaa:
Sepä se, Taito-lehdenkin pitää seurata aikaansa. Yhtään ruokaohjetta ei lehdessä ole ollut, samoin kirkkaana on mielessä ajatus laadusta: Monipuolinen, turhaa vakavuutta välttävä, keskusteleva, avoin… siinä muutamia ajatuksia nykyajasta.
-- toimituspäällikkö Tiina A --
- Sain karjalanpiirakat juuri samalla uunista, kun posti toi uusimman Taito-lehden. Mitkä nautinnot! Lainasin viime vuoden kaikki Taito-lehdet täkäläiselle tekstiilidesignerille ja kutojalle. Hänen mielestään Taito on hyvin tehty, korkeatasoinen ja mielenkiintoinen. Viikon tutustumisajan jälkeen hän pyysi käännöstä eri artikkeleista, ohjeista ja tekotavoista sekä lainausajan jatkoa!
-- Raili Saksasta --
Kiva kuulla, että suomalaista käsityökulttuuria seurataan Suomen rajojen ulkopuolellakin.
-- toimituspäällikkö Tiina A --
- Savonlinnalainen Oili Paajanen kirjoitti pitkän ja polveilevan kirjeen liittyen muun muassa luonnonväreillä värjäämiseen. Hän itse on eläkkeellä ovela aktiivitalkoolainen luonnonvärjäyspiireissä. Luonnonväreillä värjäämisestä oli juttua viime Taito-lehdessä. Kirjeessään hän nosti esiin myös muutamia huomioita aiheeseen liittyen:
”Kokemustemme perusteella Suomessa ehkä vain kehä kolmosen sisäpuolella voi tulla puutetta luonnossa esiintyvistä värjäysmateriaaleista.”
”Eräs sveitsiläinen eri puolilla maailmaa kursseja pitävä väriterapeutti totesi meillä käydessään, että jos heillä olisi Sveitsissä niin paljon tilaa kuin meillä Suomessa, he tekisivät ihmeitä.
”Tutkimusta tosiaan tarvittaisiin, esimerkiksi siitä, miten eri kasvien kemiat sopeutuvat toisiinsa.”
- Teette ihan mielenkiintoista lehteä, mutta sisältö ei ole joka sivulla luettavaa liian vähäisen kontrastin vuoksi. Tämä ilmiö vaivaa useita lehtiä tänä päivänä. Kokoajan pitää käännellä lehteä, jotta luettavuus helpottuisi.
Lehden visuaalinen ulkonäkö on tosin mielenkiintoinen ja kaunis, mutta eikö lehden luettavuus ole kuitenkin tärkeintä. Olen seurannut lehteänne kauan. Koulutyttönä selasin sitä Kotiteollisuus-nimisenä, musta-valkoisena versiona. Onneksi lehti on nyt monipuolinen ja värikäs ja pienellä muutoksella toivon mukaan myös joka sivultaan luettava.
-- E.J--
Toimitus vastaa:
Kiitos palautteestasi. Vaihdoimme paperilaatua ja olimme hiukan kauhuissamme juurikin siitä, miten uusi paperi ”syö” tai on ”syömättä” värejä. Yritämme korjata ongelmaa seuraavaan lehteen. Hyvästä ja rakentavasta palautteesta tyytyväsenä laitamme kirjalahjan tulemaan sinulle!
-- toimituspäällikkö Tiina A --
Marraskuun 2009 -tammikuun 2010 postilaatikosta:
- Olen Virossa asuva ja opiskeleva suomalainen, joka innostuu kaikesta kansanperinteeseen liittyvästä. Kirjoititte kerran kansallispuvuista, että uusia tuulia tarvittaisiin. Noh, virolaisten Kiinassa valmistetuista etnotossuista ja Duudsonien Jussi-kumisaappaista innostuneena fotosoppailin hieman ajatuksia, siitä, miltä voisivat näyttää perinnehenkiset kumisaappaat.
-- Pauliina-- - On kiva huomata, että arvostatte käsityöläisyyden monimuotoisuutta (viitaten kakkublogiartikkeliin). Samoin pidän myös kansallispukuteemoista, joissa nostatetaan ja pyritään hyödyntämään perinteitämme uusilla tavoilla. Juuri näinhän sen pitäisi ollakin, käsityöläisyydenkin tulee kehittyä ajanhengen mukaisesti!
Kakkublogien kanssa hyvin samankaltaista tekemistä on leimailu ja korttiaskartelu. Sivustoja löytyy useita ja kyseessä on myös kakkubloggareiden tavoin blogeja innokkaasti ylläpitävä sosiaalinen porukka ympäri Suomea. Mutta se varsinainen artikkelitoiveeni: Toivoisin "maakunnallista" juttua eri käsityötekniikoista. Kovasti kaipaisin juttuja siis eri puolilta Suomea ja eritoten, että kaivettaisiin esiin perinnekäsitöiden tekijät. Kovasti aina odotan omaa lehteäni saapuvaksi, pitäkää yllä hyvä taso mikä lehdessä on sekä ulkoasullisesti, painomateriaaliltaan sekä artikkeleiltaan!
-- Tanja --
Toimitus vastaa:
- Kiitos vinkistä. On aivan totta, että uusien tekijöiden ja käsityöläisten lisäksi pitäisi lehdessä olla juttuja myös erilaisista perinnekäsityöläisistä. Toivonkin, että myös lukijat innostuisivat vinkkaamaan toimitusta hyvistä perinnekäsitöiden tekijöistä! Kirjalahja lähtee Tanjalle.
- toimituspäällikkö Tiina A -- - Luettuani viimeisintä lehteä ihmettelen minne on se hyvä Taito-lehti kadonnut? Lehtenne on ollut todella hyvä näköalapaikka käsityön ja taideteollisuuden maailmaan, mutta nyt on tapahtunut muutos. Taito-lehti on nykyisin melkein kuin mikä tahansa askartelulehti. Niitäkin tarvitaan, mutta sellaisia on jo useita ja tietääkseni ei ole mitään muuta Suomessa ilmestyvää korkeatasoista käsityölehteä. Onko meidän suomalaisten käsityötaito makean vallankumouksen linjoilla.
-- AMA --
Toimitus vastaa: - - Missään nimessä Taito-lehti ei aio olla askartelulehti. Mielestäni sellaiseksi leimaaminen vähintäänkin loukkaa niitä ammattilaisia, joita jokaisessa lehdessä esitellään. Se, että lehti kirjoittaa myös ilmiöistä – kuten kakkublogit – on mielestäni alan tiedonvälityksen kannalta tärkeää. Jos lehti ei noteeraa mitenkään esimerkin kaltaista ilmiötä, nostaako se itsensä näiden ilmiöiden yläpuolelle? Ja jos nostaa, onko sellaiseen varaa? Onko esimerkiksi kakuntekijä vähemmän käsityötaitoinen kuin joku toinen käsillä tekevä ihminen? Ja kuka määrittelee sen, mikä on korkeatasoista, oikeaa käsityötä ja mikä on oikea ja korkeatasoinen tapa puhua tai kirjoittaa siitä?
Kysymykset ovat mielenkiintoisia ja erityisen mielellään jatkaisimme keskustelua aiheesta.
Lehti ei halua lokeroitua minkään erityisen tekniikan puolestapuhujaksi, vaan katsoa käsillä tekemistä laajana ilmiönä. Myös kaikenlainen kommentointi on osa sitä laaja-alaisuutta. Käykää siis ihmeessä jättämässä oma kommenttinne joko nettisivuillamme, sähköpostitse tai perinteisesti kirjeitse.
-- toimituspäällikkö Tiina A --
---------------------------------------------------------------
Elo-lokakuun 2009 postilaatikosta poimittua:
- Kiitos viime numeron (5/09) kuolema-aiheisista jutuista. Sieltä löytyi uusia näkökulmia vakavaan aiheeseen. Olisi ollut mukavaa, jos jutuissa olisi ollut mukana myös saatto- ja arkkuvaatteet. Siinä olisi myös tutkittavaa, miten yleisesti ne ovat käytössä, millaisia kokemuksia niistä on ja millaisia ne visuaalisesti ovat.
-- Mervi Vuolas (itsekin saattopeitteitä jonkin verran suunnitellut ja valmistanut) --
Toimitus vastaa: - Olet aivan oikeassa siinä, että aihetta olisi voinut käsitellä vielä laajemminkin. Kuolemaan liittyy huomattava määrä käsityötaitoa, jota kaikkea ei ollut mahdollista käsitellä yhdessä lehdessä. Aihe on varmasti jatkossakin mielenkiintoinen.
-- toimituspäällikkö Tiina A -- - Viime lehden pääkirjoitus Hinnalla millä hyvänsä sai minutkin antamaan palautetta.
Tilasin Taito-lehden viime keväänä paikallisen liikkeen avajaisista, jossa olivat tarjolla myös muut alan lehdet. Itseäni ärsyttivät parin lehtikauppiaan tyrkyttämät kylkiäiset: halpaa muovirihkamaa, jota en tarvitse, enkä halua. Koko myyntihetken he keskittyivät näihin kaupanpäällisiin. Taito-lehden myyjä sen sijaan esitteli lehteä, asiakaspalvelua, nettiyhteydet, ja kaupanpäällisiksi sai "vanhoja" numeroita. Mielestäni siis oikeaa ja rahanarvoista tavaraa. Niitä oli mukava lukea kotona ennen ensimmäisen lehden saapumista, sillä nämä asiathan eivät paljon vanhene. Itse en ainakaan aio lehtiä pois heittää, niistä kun löytää vuosienkin päästä jotain uutta.
Jatkakaa samalla linjalla. On rohkeutta erottua joukosta positiivisesti. Lehden nimikin velvoittaa: TAITO — Ajatteleva käsityölehti!
-- Kirsti Murto --
Toimitus vastaa: - Kiitos, tämä lämmittää koko lehden tekijäjoukkoa. Hienoa, että meillä on fiksuja lukijoita! Kirjalahja lähtee sinulle.
-- toimituspäällikkö Tiina A --
--------------------------------------------------------------------
Kesä-heinäkuun postilaatikosta poimittua:
- Kiitos erittäin hienosta pääkirjoituksesta (3/09 Fakiirien perilliset). Olit hienosti kiteyttänyt isoäitiemme osaamisen ilman koulutuksia ja käsityöläisten osaamisen tänä päivänä. Olet oikeassa; nämä taidot eivät pysy ja säily korulauseilla.
-- Marita Lidman --
Turkisjuttumme herätti jatkokeskustelua....
- Kiitos Taito-lehdelle (2/09), että se nosti esille nuoren suunnittelijan Siidaa Aberran ja hänen kansainvälisesti menestyneen turkisneuleensa. Toivottavasti jutusta järkyttynyt P. Heinonen (3/09) on siinä määrin rauhoittunut, että pystyy vastaanottamaan informaatiota, joka ei tue hänen vakaumustaan.Kaikkien materiaalien valmistus kuormittaa ympäristöä, ja tärkeintä onkin, miten ja millaisiin kulutusvalintoihin ohjaten kuormitusta minimoidaan.
En halua asettaa keinoturkista ja aitoa turkista vastakkain – ne ovat eri maailmoista. Aito turkis on sataprosenttinen luonnonmateriaali ja keinoturkis taas sataprosenttista akryylia, jonka raaka-aineena on öljy. Maailman turkistuotannosta 52 prosenttia tulee EU-alueelta, jossa määräykset niin eläintenpidon kuin ympäristönsuojelun kannaltakin ovat maailman tiukimmat.
Turkiseläinten kasvatusta pitää mielestäni arvioida kuten mitä tahansa muuta tuotantoeläintoimintaa. Eläinten kannalta on merkityksetöntä, kasvatetaanko niitä ravinnon vai vaatetuksen vuoksi, kunhan niistä pidetään hyvää huolta. Jos sisäfilepihvin syöminen tai nahkakenkien käyttö on eettisesti kestävää, niin on turkistenkin käyttö.
-- Liisa Andström, Turkisalan yrittäjä, Turkiskaupan Liitto ry:n puheenjohtaja
- Mikä on perinteisempi ja ekologisempi materiaali pohjolan talveen kuin turkikset? Mikä materiaali kestää isoäidiltä tyttärentyttärelle muokattuna? Isoäitini 40-luvun murmeliturkki muokkautui omaan käyttööni 70-luvulla ja kesti aktiivista käyttöäni 80-luvun alkuun.
Nyt käytössäni on anoppini 70-luvun lopulla teettämä minkkiturkki, joka on täysin virheetön ja uuden veroinen. Turkistarhaus on perinteisiä elinkeinojamme pohjoismaissa ja hyvää turkista ei synny kepulikonsteilla tai puutteellisissa olosuhteissa. Pohtikoot kettutytöt omien vaatteidensa ekologisia vaikutuksia tuotantoalueen kasvi- ja eläinkuntaan sekä idän tuotantolaitosten ympäristö- ja työturvallisuusvaikutuksia. Kummanko ekologinen jalanjälki mahtaa tosiasiassa olla suurempi, suomalaisen turkin vai täällä myydyn talvitakin?
-- Kristiina Juvas --
Toimitus vastaa: - Iso kiitos kommenteista. On hyvä, että asiasta keskustellaan ja että kaikki mielipiteet voivat tulla kuulluiksi. Kristiina Juvas lähetti pitkän ja monipuolisen kirjeen, josta olisi riittänyt julkaistavaksi vaikka kuinka monta ajatusta. Kiitos niistä. Kirjalahja lähtee hänelle.
-- toimituspäällikkö Tiina A --
Kysyimme mielipiteitä käsityöläisten arvonlisäverotukseen liittyen:
- ”8500 euroon saat myydä ainakin 800 paria sukkia. Kuinka paljon minä sitten vääristän kilpailua, kun vien ne sukat ilmaiseksi kaikille tutuilleni, joille villasukat kelpaavat?”
- ”Arvonlisäveroton myynti vääristää ilman muuta kilpailua. Kun osa käsityöläisistä saattaa tuotteensa markkinoille ilman alvia, saavat he ilman muuta kilpailuedun tilanteessa, jossa kuluttaja etsii itselleen sopivaa hinta-laatusuhdetta. Monet harrastajat ovat taidoiltaan hyvinkin tasokkaita, eivätkä tuotteet sinänsä eroa yrittäjien vastaavista. Kaiken kaikkiaan haluaisin nostaa kansallisella tasolla keskustelua siitä, onko työllistymisen ja toisaalta myös kulttuuriperinteen vaalimisen näkökulmasta mielekästä, että käsityöyrittäjät ovat alv:n piirissä?”
- ”Arvonlisävero on yleinen kulutukseen kohdistuva välillinen kulutusvero. Arvonlisäveron veronsaajana on valtio, veronmaksajana on kuluttaja ja veron tilittäjänä on välillisesti verovelvollinen yritys. Arvonlisävero lisätään tuotteen myyntihintaan. Se ei ole pois tuotteen myyntihinnasta, eikä vaikuta mitenkään yrittäjän tuotteen katteeseen. Myyntitilanteessa, jossa vierekkäin on kaksi samanlaista tuotetta, joista toiseen on lisätty alv ja toiseen ei, kilpailutilanne vääristyy. Kuluttaja ostaa verottoman, ja yhteiskunta jää ilman veroja. Sinä elät yhteiskunnan verorahoilla. Kannatko kortesi kekoon myös maksaaksesi niitä?”
- ”Harrastajien hinnat polkevat meidän aitojen ja oikeiden käsityöyrittäjien hintoja! Asiakkaille tulee vääränlaisia mielikuvia käsityötuotteiden hinnoista ja hinnoittelusta. Monesti olen törmännyt myös siihen, että harrastajat kopioivat aitoja käsityöyrittäjien tuotteita ja myyvät niitä sitten polkuhinnoin. Harrastajien hintojen pitäisi olla lähempänä yrittäjien hintoja, tai sitten pitäisi kieltää harrastajien myynti kokonaan!”
Toimitus vastaa:
- Pähkinä on vaikea purtavaksi ja sitä purtavaa riittää. Kiitos hyvistä mielipiteistä ja asiallisista kysymyksistä. Jatketaan keskustelua aiheen ympärillä. Käy jättämässä kommenttisi nettisivuillamme www.taito.fi.
Huhti-toukokuun postilaatikosta poimittua:
- Järkytyin turkismyönteisestä uutisesta viime numerossa. Mielestäni se ei kuulu tällaiseen käsityölehteen. Turkistarhaus on kielletty useissa Euroopan maissa ja toivottavasti tulevaisuudessa myös Suomessa. Tarhaus on ekologisesti erittäin kuluttavaa, eettisyydestä puhumattakaan. Valistunut kuluttaja äänestää jaloillaan ja jättää turkikset ostamatta. Suuri kiitos muuten mielenkiintoisesta ja monipuolisesta lehdestä.
-- P. Heinonen -- - Taito-lehdessä (2/2009) Marianne Koskimies kysyy, missä on käsityön arvo ja vastaa, ettei sillä ole juuri arvoa muulle kuin tekijälle. Pääkirjoituksessa Tiina Aalto on samoilla linjoilla ja laskee käsityönä tehtävälle kudonnalle todella pienen hinnan. Taito-lehti näyttää voimakkaasti ylläpitävän käsitystä siitä, että käsityö tai ainakaan kudontatyö ei ole edes siivouksen arvoista. Palkintohan tulee siitä, että saa tehdä käsityötä. Jos joku kuitenkin haluaa teettää kudontatyötä, siitä pitää maksaa vain alle puolet siivouksen hinnasta. Ja kas: tämä onkin alalla vallitseva hintataso. Tällä tavalla asiakkaat osallistuvat käsityöläisen kadehdittavan elämäntavan rahoittamiseen. Ja sitä paitsi, kaikkihan osaavat kutoa, kunhan viitsivät könytä kangaspuiden alle.
-- Tea Rahkamaa, käsityöyrittäjä --
Toimitus vastaa:
- Nostaessani turkisaiheisen uutisen esiin, arvasin, että saan palautetta. Toivottavasti sitä ropisee turkis-asian tiimoilta lisääkin, jotta voimme myöhemmin palata asiaan artikkelin muodossa. -- TA --
- Pääkirjoitukseni tarkoitus ei ollut arvottaa käsityötä, vaan päinvastoin tuoda se pois jatkuvasta arvottamisesta hitaan ja nopean käsityön välillä. Esittämäni numerot olivatkin näin ollen pelkkiä kuvainnollisia kuriositeetteja. Taito-lehti ei ylläpidä käsitystä, etteikö käsityö olisi arvokasta liiketaloudellisestikin, päinvastoin. -- TA --
Kysyimme ajatuksia kansallispuvuista:
- Viime lehdessä käsiteltiin laajasti kansallispukukulttuuria. Ilmaan jäi kysymys, säilyykö suomalainen kansallispuku? Sitä kysyttiin myös nettisivuillamme. Nyt hämmästystä herättää se, ettei asia tunnu lukijoita juurikaan liikuttavan. Vastauksia kysymykseen tuli vain kaksi! Vaikka molemmat vastaukset olivat sitä mieltä, että kansallispukukulttuuri olisi säilytettävä, vastausten vähäisyys hämmästyttää. Jotakin sekin kertoo…
”Kaikilla asioilla on tapana nousta ja laskea vuoronperään. Osa uudesta sukupolvesta tulee taas vuorollaan olemaan kiinnostunut juuristaan ja kansallispuku nähdään uusin silmin.”
”Kansallispuku elää ja arvostus säilyy. Globalisaatio jopa lisää sen arvostusta. Vapaampi suhtautuminen kansallispukujen monipuolisempaan käyttöön edistäisi niiden tuntemusta myös nuorison keskuudessa.”
Helmi-maaliskuun 2009 postilaatikosta poimittua:
- Kiitos taas hienosta lehdestänne! Tuo kissanhännänveto aiheesta "vaativia ohjeita ammattilaisille/helppoja harrastelijoille" on mielestäni ihan turhaa. Eikö oikea ratkaisu olisi pikemminkin se, että molempia löytyisi? Itse olen ollut vuosien mittaan hyvin kiitollinen vaativista kankaanrakennusmalleista, mutta se ei silti tarkoita, ettenkö toisena päivänä haluaisi saada apua helpoista ja nopeista malleistakin. -- Sirpa--
- Minulla on tallessa lähes kaikki vanhempieni Kotiteollisuus-lehdet jopa 1950-luvulta lähtien. Ne ovat osoittautuneet korvaamattomiksi tiedonlähteiksi erilaisista käsityötekniikoista kautta aikojen! Käsityömalleja voi hyödyntää sellaisenaan tai soveltaa tähän päivään. Tekniikat ovat säilyneet - mallit vain muuttuvat ajan myötä. Taitoa täytyy tietysti olla omasta takaa, johan sen kertoo lehden nykyinen nimikin. Jatkan perinnettä Taito-lehden tilaajana, jos lehti säilyttää tasonsa eikä muutu vähitellen askartelulehdeksi. -- Kädentaitaja--
- En ole ammattilaiskutoja, mutta mielestäni suunnilleen samalla tasolla. Kaipaan korkeatasoisia huonekalu- ja vaatetuskankaiden teko-ohjeita, ideoita ja esimerkkejä. Mattoja, tyynyjä, torkkupeittoja, pyyhkeitä ja esimerkiksi saunatekstiilejä on lehdessä ollut vuosien mittaan jo niin paljon. -- Raili--
- Aloitin syksyllä nypläyksen kansalaisopiston kurssilla.En ole koskaan kokeillut nypläystä, joten kokemus on aivan uusi. Innostuin ja jäin heti koukkuun. Takanapäin on jo kolme eri harjoituspitsimallia ja neljättä pitsiä olen parhaillaan aloittamassa. Minäkin toivoisin aiheita nypläyksestä, nypläysmalleja sekä muun muassa vinkkejä osoitteista ja kirjoista. -- Nypläystä vasta aloittanut--
Toimitus vastaa:
- Kuten terveisistä huomaa: Taito-lehti puhuttaa ja toiveita sen suhteen on monenlaisia. Nypläyksen ystävät ottivat sen verran aktiivisesti yhteyttä toimitukseen, että aiheeseen varmasti palataan seuraavassa lehdessä. Nimimerkki Mummi vinkkasi nypläyksen harrastajalle seuraavan vinkin:
Kotiteollisuuden Keskusliitto on julkaissut 1983 teoksen Nypläyksen opas. Se sisältää yli sata mallia kuvin ja piirroksin. Teosta voi yrittää etsiä vaikkapa kirjastoista. ISBN 951-95172-1-9. Kirja on valitettavasti loppuunmyyty. --TA--
Plagiointi kuohuttaa yhä:
- Käsi- ja taideteollisuusliitto on tehnyt alkuvuonna yrittäjille suunnatun kyselyn, jonka tuloksista voi lukea lehdestä 2/2009 artikkelissa Vankka usko tulevaan. Kyselyn ohessa osa yrittäjistä jatkoi myös keskustelua plagioinnista.
Ilahduin kirjoituksesta Hyvä, paha plagiointi puhuttaa (1/09). Mutta luettuani artikkelin petyin pahemman kerran. Ymmärsinkö oikein: " tietyllä tapaa plagiointi on kehityksen kannalta välttämätöntä …" Ei voi olla totta! Kyllä Taito-lehden pitäisi olla sen verran myös vastuuntuntoisen yrittäjän puolella, että ehdottomasti vastustaisi plagiointia.
Taito-lehti ei artikkelissaan ottanut kantaa plagiointiin, vaan kommentit jutussa olivat eri asiantuntijoiden mielipiteitä. Kyseisellä mielipiteellä viitattiin siihen, että jos jokainen minkä tahansa menetelmän keksineenä olisi patentoinut tai mallisuojannut työnsä, tuotekehitys olisi monin paikoin tyssännyt kokonaan.
-- TA--
Käsityöyrittäjän ongelmana on plagiointi ja harrastelijoiden arvonlisäveroton myynti. Käsityötuotteille pitäisi kehittää jokin ihan oma systeeminsä, sillä nykyiset tuotesuojauslait eivät toimi käsityötuotteissa. Toki ihan todella spesiaalit tuotteet voi suojata, mutta käsityöyrittäjät tekevät paljon perinteeseen ja klassiseen muotoon perustuvaa tuotetta, joihin ei tunnu sopivan tällä hetkellä kuin "viidakon" laki.
Tässäpä järeää asiaa, joka ansaitsee ainakin Taito-lehden kirjapalkinnon. -- TA--
Joulu-tammikuun 2008-2009 postilaatikosta poimittua:
- Tilasin Taito-lehden muutama vuosi sitten, koska se oli erilainen, vaativampi ja ammattimaisempi kuin muut Suomessa ilmestyvät käsityölehdet. Toivon lehtenne yhä edelleen pysyvän omalla linjallaan, selkeästi erilaisena kuin muut.
Sputnikin palaute säikäytti minut. Hän toivoi muun muassa perusohjeita niille, jotka eivät osaa neuloa ja haukkuu mammamaisuudesta. Mielestäni lehtenne on kaukana mammamaisuudesta, päinvastoin.En haluaisi myöskään mitään "helppoa-nopeaa-isoilla puikoilla-paksusta langasta-iisisti-yhdessä illassa" – ohjeita. Niitä on jo enemmän kuin riittävästi kaikissa muissa lehdissä. Sen sijaan Suomesta puuttuvat kokonaan Amerikan mantereen upeat, vaativat lehdet (esim. Vogue Knitting ja Interweave Knits). Onneksi niitä saa tilattua tännekin.
Sukkaohjeet ovat aina tervetulleita, mutta miksi sukkakilpailussanne ei ollut yhtään paria ohuesta langasta tehtyjä pitsi- tai palmikkosukkia? Enkä nyt tarkoita perinteisiä yksinkertaisia palmikkosukkia, vaan niitä upeita, huolella loppuun asti suunniteltuja tyyliin Eunny Jang. Ne ovat nyt neuleblogimaailmassa ehdottomasti muodin kärjessä.
-- Villasukka--
- Luin viime lehdestä Mari Mörön kolumnia ja pakko antaa palautetta. Punasavituotteita valmistetaan edelleen, ja Taito Shop Helsky myy perinteisiä puurokuppeja. Niitä valmistaa ainakin keraamikko Meri Saarnio Porvoossa. -- Maritta --
- Minulle on tullut monta vuotta Taito-lehti. Viimeisimmässä numerossa joku lukija kaipasi helpompia käsityöohjeita. Mielestäni on hyvä, että vielä on olemassa tasokas käsityölehti. Lifestyle-lehtiä on aivan liikaa, kaikki lehdet muistuttavat pian naistenlehtiä. On liikaa sisustuslehtiä täynnä ruokaohjeita, mainoksia ja "pikku käsitöitä".Taito-lehtikin esittelee uutuuksia käsityön alalta, muttei sorru askartelulinjalle.
-- Satu Partanen--
- Olen pieni käsityöläinen, kudon kankaita kotonani pienellä liikevaihdolla. Koska teen työtäni yksin, pidän Taito-lehteä erittäin tärkeänä kosketuksena ulkomaailmaan.
Siksi luinkin kauhistuneena lukijoiden toiveita helpoista malleista ja tavallisten ihmisten harrastuskäsitöistä! Mielestäni heille on olemassa muitakin lehtiä, ihan mukavia jopa. Siksi toivoisin, että Taito suuntautuisi enemmän ammattilaisille. Myös yritystoimintaan liittyvistä paperiasioista olisi kiva lukea nimenomaan pienen käsityöläisen näkökulmasta. Mallit voisivat olla enemmänkin esimerkkejä erilaisista tekniikoista ja työtavoista.Eiköhän ne internetin palvojat löydä sen kaulaliinan neuleohjeen sieltä kotialttariltaankin. -- Heli--
- Toivoisin Taito-lehteen tietoa, ohjeita ja malleja nypläyksestä, eli mynstereitä. Mielellään myös osoitteita, mistä malleja on saatavissa.
-- Harrastaja--
Toimitus vastaa:
- Kiitos kaikille kommenteista. Vaikka Taito-lehti ei pystykään suuntautumaan kokonaan ammattilaisille, pyrimme siihen, että olemme niiden käsityöammattilaisten ja –harrastajien asialla, jotka suhtautuvat käsi- ja taideteollisuusalaan vakavasti ja sydämellä. Askartelulehdeksi emme aio ryhtyä, ugh!
Eli miten on: onkohan muita nypläysmalleista kiinnostuneita? Laittakaapa postia tulemaan toimitukseen. -- toimistuspäällikkö Tiina Aalto --
Tammikuun kirjalahja Käsin tehty brandi lähtee Helille, onnittelut.
Loka-marraskuun 2008 postilaatikosta poimittua:
- Vähänkö ihku käsilaukku Taito-lehden kannessa (508)! Mä haluan tietysti sellaisen. -- Piia--
- Olen tilannut tätä lehteä 60-luvulta lähtien ja edelleen odotan innolla uutta numeroa. Taito-lehti on mielestäni hyvin tekstiilipainotteinen ja nimenomaan kudottuihin tekstiileihin suuntautunut. Lankojen myyjillä on niin hyvät julkaisut, että Taito-lehti voisi keskittyä jo paljon muuhunkin.
Voisitteko esitellä enemmän esimerkiksi kovien töiden taitajia ja työohjeita? Meillä on esimerkiksi hieno puukkoperinne. Siitäkin aiheesta saisi paljon irti. Entä saamelaiset ja Lapin käsityöt? Keramiikan puolestakin kaivattaisiin jotain uudistumista, ja posliininmaalaus on murroksessa
Itse olen neulealan ihminen ja odottaisin enemmän irrottelua silläkin sektorilla. Kirjoneuleet ja vanutetut neuleet ovat olleet pinnalla viimeksi kuluneet kymmenen vuotta. Jos Suomesta ei löydy, niin katselkaa muualle Eurooppaan. Tarkoitan koneneulontaa, sillä neulekoneita on ihmisillä nurkissa vielä vaikka kuinka. Niiden käyttö voisi viritä uudelleen, kun ihmiset näkisivät, että niillä voi tuottaa muutakin kuin kirjoneuletta ja pipoa.
Monet tuntemani ihmiset ovat lopettaneet lehtenne tilauksen, koska mallit eivät uudistu tarpeeksi. Eli enemmän rohkeutta silläkin uhalla, että kankaankutojat saattavat pettyä. -- Lukija 60-luvulta lähtien--
- Olisi parasta, että Taito-lehti olisi netissä.Silloin voisin lukea sitä missä haluan. Nettilehtien lukeminen on mukavaa ja hyvin joustavaa.Enemmän ohjeita tavallisille ihmisille. Niitä reilusti vaan esille, sillä kotona olisi kiva enemmän ahertaa ja aikaansaada. -- Äitiliini --
- Lehti on ollut "mammamainen", ja siksi se on jäänyt minulta ostamatta/tilaamatta. Toki luen aina lehden kirjastossa ja olen ollut huomaavinani piristystä lehden sisällössä.Voisiko lehdessä olla käsityövinkkejä tällaisille alle nelikymppisille, jotka eivät lapasiakaan osaa neuloa? Onko Taito-lehti suunnattu vain ammattilaisille ja ikänsä kudontaa harrastaneille? -- Sputnik --
- Suomessa on aivan liikaa käsityöalan koulutusta. Nykyään joka toinen tuntuu olevan jonkun sortin artesaani, mutta työelämässä he ovat aivan muissa hommissa. Eikö kädentaitoja voisi vain harrastaa ja kouluttaa itsensä johonkin muuhun ammattiin? -- Neulova duunari --