Parsittu ja paikattu -näyttely 2021

Raija Manninen Paremaksi parsittu maapallo
Raija Manninen
PAREMMAKSI PARSITTU MAAPALLO
Raija Manninen Paremaksi parsittu maapallo
Raija Manninen
PAREMMAKSI PARSITTU MAAPALLO

Paremmaksi parsittu maapallo

Raija Manninen, 2020
muovinen vanha karttapallo ja puuvilla- ja villalangat, kirjan kannet

Kolmisen vuotta sitten sain vävyltäni 1970-luvun muovisen karttapallon. Se oli lojunut varaston vintillä vuosikymmeniä. Se kaipasi pesua ja huoltoa. Pesun jälkeenkin se vaikutti kylmältä ja tylsältä.

Sahasin pallon kahtia, niin että Amerikka jakaantui ja samalla myös pohjoisen pallonpuoliskon jäätikkö pieneni. Puoliskot kuvaavat maapallon tilaa. Puolella on varaa tuhlata ja elää yltäkylläisyydessä ja toinen puolikas kerää toisen puoliskon roskia elääkseen. Vain korona on meille kaikille yhteinen.

Parsin pykäpistoin näkyviin maapallon kipupisteitä. Tein mereen hukkuville saariryhmille värikkäät vallitukset, samoin myös kaikille mantereille. Maapallon kuivimmille alueille ompelin ranskalaisin solmuin kukkivia puita sitomaan hiiltä ja estämään eroosiota. Napajäätiköt saivat lisää korkeutta ja laajuutta.

Mantereiden välille tein pykäpistoin kaarevia siltoja, joita pitkin ihmiset ja kulttuurit pääsevät vapaasti virtaamaan valtakuntien rajoista huolimatta.

Jokaisen pitäisi ainakin kerran elämässään parsia maapallo paremmaksi. Näin maapallon kipupisteet paikantuvat ja tulevat lähelle. Vaikka joku saari on vain mustaa kirjoitusta sinisellä karttapallon merellä, on se täynnä siellä asuvien ainutlaatuista elämää, jonka ei soisi katoavan.

Raija Manninen

Raija Manninen

Minulle kerääntyy esineitä, jotka ovat alkaneet ontua joko käyttötarkoituksen kaikottua tai muodon livettyä tai vain värin puutteesta. Minulle ne kaikki olivat leikkikaluja.  Näitä leikkejä leikkiessä harhailen mielelläni eri käsityötekniikoiden parissa.

Vuosien varrella olen tarttunut erilaisiin esineisiin: kasannut kirjoista muistolippaita, punonut leipäpussin sulkijoista reikäleipiä, muotoillut polkupyörän satuloista trofeita ja väsännyt auton pölykapseleista lumihiutaleita. Keskityn aina johonkin tiettyyn esineryhmään ja kerään niitä kirpputoreilta vuosia. Olen syntynyt Venäjän rajan läheisyydessä ja ehkä siitä johtuen koen katsontatapani aina vähän viistoksi – oudoksikin. Kuulunko tuonne vai tänne ja mihin haluan liikkua? Toisaalta rajalla on kaikki.
tiinasmoko@gmail.com
www.tiinasmoko.fi