Julkaistu
Aiemmasta blogitekstistä tuttu Timo Fagerholm kävi ystäviensä kanssa Verkarannassa kokeilemassa keramiikkaa. Tästä tekstistä pääset lukemaan Timon ajatukset keramiikkakurssilta.
Kädet savessa, mieli levossa
Kun saa käsiinsä kilon verran savea, sisäinen pikkulapsi herää eloon. Sitä alkaa vaistomaisesti puristaa, pyöritellä ja kokeilla, miltä materiaali tuntuu. Maailma ja ajatukset hiljenevät. Tämä on mahtava vastakohta informaatiotulvalle ja loputtomille ärsykkeille. Keramiikkaa tehdessä ei tule sinkoiltua sinne tänne. On vain savi, työvälineet ja oma pieni yhteisö.
Meitä kokoontui pieni ryhmä saman pöydän ääreen Taito Pirkanmaan keramiikkakurssille. Ensin pääsimme tutustumaan erilaisiin savivaihtoehtoihin ja niihin laitettaviin lasitteisiin. Itseään pääsi toteuttamaan esimerkiksi vaalealla tai tummalla savella. Kiinnostavia lasitteita ja värejä oli moneen lähtöön, joten valinnanvaraa riitti. Ensimmäisellä kerralla työt muotoiltiin ja jätettiin raakapolttoon. Seuraavalla viikolla palattiin lasituksen äärelle.
Muotoiluilta eteni yhteisellä tahdilla, kun keramiikkataitaja Anna opasti levytekniikan pariin. Savi kaulittiin tasaiseksi ja siitä leikattiin erilaisia levyjä, joita sittemmin yhdistettiin. Samalla tekniikalla syntyi niin mukeja, kippoja, maljakkoja kuin lyhtyjä.
Levyjä sai muotoilla haluamallaan tavalla, minkä lisäksi pintoihin sai jos jonkinlaista kuviota erilaisilla välineillä ja muoteilla. Rajoitteeksi muodostui ainoastaan oma mielikuvitus. Välillä savi ohjasi tekijää enemmän kuin toisinpäin, ja se sai näkyä lopputuloksessa.
Itse päädyin tekemään isohkon mukin, johon muotoilin kahvan erikseen. Vähän jännitin, onko kahva vielä kiinni polton jälkeen. Kyllähän se oli.
Luovan tekemisen ohella keramiikan parasta antia on yhteisöllisyys. Vaikka jokainen tekee omaa työtään, on porukassa kiva puuhastella, hakea inspiraatiota ja jakaa vinkkejä tai ideoita.
Erityistä kiitosta osallistujilta sai tuntien ohjaus. Ilmapiiri oli yhteisöllinen, mutta jokainen sai omaan tekemiseensä sopivasti apua ja neuvoja. Kukaan ei jäänyt yksin työnsä kanssa, mutta tilaa jäi myös omalle keskittymiselle.
Keramiikan tekeminen tällä tavoin on helposti lähestyttävää. Mitään ei tarvinnut osata valmiiksi. Ja vaikka osa osallistujista oli tehnyt keramiikkaa aiemminkin, uutta opittavaa riitti. Olen itsekin kokeillut keramiikkaa muutamia kertoja siten, että tekeminen on pääasiassa itsenäistä. Ohjauksen myötä aukenee paljon uusia mahdollisuuksia ja pääsee paljon syvemmälle keramiikan saloihin.
Lasituskerran jälkeen töiden valmistumista odotettiin malttamattomasti. Valmiita esineitä katsellessa oli ilo huomata, miten upeita ja erilaisia töitä saa käsin tekemällä aikaan. Tältä porukalta lähtee iso suositus keramiikan tekemiselle ja keramiikkakurssille!
Teksti: Timo Fagerholm
Kiitos Timolle ja ystäville osallistumisesta!