BLOGI: Uuden oppimista ja onnistumisia – Lue Timon kokemukset neulekoneklubista

Käsitöistä ja neulomisesta innostunut Timo Fagerholm kävi Taitokeskus Verkarannassa kokeilemassa koneneulontaa. Timo kirjoitti blogitekstin, josta pääset lukemaan hänen ajatuksista ja kokemuksista neulekoneklubissa.

Uuden äärellä: Neulekoneen kelkassa

Kun minulle tarjoutui tilaisuus päästä kokeilemaan koneneulontaa Taito Pirkanmaan järjestämänä, enpä tiennyt, millaiseen projektiin oikein pääsen mukaan. Aiempina vuosina olen ruokkinut käsityöinnostusta käsin neulomalla ja virkkaamalla. Pääasiassa käsissäni on valmistunut sukkia, lapasia ja pipoja, mutta onpa matkaan mahtunut myös villapaita.

Nyt pääsin ammattilaisen oppiin, kun neulekoneklubin vetäjä Arja opasti minua neulekoneen saloihin. Nämä käsikäyttöiset koneet olivat erityisen kovassa käytössä 1970–1980-luvuilla, mutta sittemmin neulekoneinnostus hiipui, koneiden maahantuonti hiipui ja olemassa olevat koneet laitettiin varastoon odottelemaan. Lähivuosina kysyntä on jälleen noussut, mikä on käsitöistä kiinnostuneille aivan mahtava juttu. Verkarannassa pyörivässä neulekoneklubissa pääsee toteuttamaan itseään ja loihtimaan jos jonkinlaista työtä.

Ensin kuitenkin piti päästä koneen kanssa sinuiksi. Sanoisin, että kaikki käsityöt vaativat tarkkaa työtä, mutta erityisen paljon huomasin tämän neulekoneen parissa. Työn aloitus ja päättely vaativat erityistä tarkkuutta, kuin myös kerrosten lisääminen ja kaventaminen. Kun laite alkoi käymään tutummaksi ja pääsin alkuun, niin johan alkoi tapahtumaan. Harjoitustilkkuun syntyi niin lisäyksiä kuin kavennuksia, joita halusin päästä tekemään myös varsinaiseen työhön.

Projektikseni muodostui hieman muokattu hartiahuivi, mikä soveltui erinomaisesti ensimmäiseksi työksi. Sitä varten tein kaksi neulekappaletta, jotka lopuksi ompelin yhteen.

Käytin työhön tamperelaista lankaklassikkoa eli Pirkka-lankaa, mikä on 100% villaa. Lankahylly notkui toinen toistaan kivempia vaihtoehtoja, mutta väriksi valikoitui lopulta syksyinen oranssi. Kestävyytensä vuoksi Pirkka-lanka soveltuu hyvin neulekoneella työstettäväksi.

Neuleklubissa oli lisäkseni reilu puolen tusinaa osallistujaa. Kokemus ja taitotasot vaihtelivat, mutta siitä huolimatta illoissa valmistui niin neuletakkeja, villahousuja, ponchoja kuin erilaisia huiveja. Aloittelijana katselin uteliaana, kun eräskin osallistuja teki työtään kahdessa tasossa, jolloin asusteen raidat valmistuivat todella nopeasti. Mitä enemmän koneella oppii tekemään, sitä hienompia tai monimutkaisempia töitä saa myös aikaan.

Työskentelyn ohessa kahvipöytätarinat veivät mukanaan aurinkoisiin kesäpäiviin, erilaisiin luonnonmateriaaleihin sekä poriseviin langanvärjäyspatoihin. Kaikkia yhdisti innostus käsillä tekemiseen, ja kaikki myös jakoivat mielellään kokemuksia, vinkkejä ja tarinoita.

Neulekoneella tekemisen ero käsin neulomiseen on melko iso. Isomman työn ”tylsin” vaihe eli suoran neuleen tekeminen on tällä tavalla oikeastaan laittoman helppoa, ja työ valmistui monin kerroin nopeammin. Käsin tehdessä tekisin tätä huivia todennäköisesti vielä pitkälle ensi vuoden puolelle. Nyt se valmistui käytännössä kahdessa illassa samalla, kun opettelin laitteen käyttöä. Lämminhenkisessä opetuksessa oli helppo paitsi oppia, myös kysyä apua tarpeen tullen.

Huivista tuli vielä pehmeämpi, kun käsittelin neulekappaleet kastelemalla. Lopuksi vielä höyrytin reunat. Lopputulokseen olen erittäin tyytyväinen. On hienoa nähdä, miten upeita juttuja saa aikaan, kun lähtee ennakkoluulottomasti kokeilemaan uutta.