Sain tietää sairastavani rintasyöpää tämän vuoden maaliskuussa, normaalin mammografiaseulonnan kautta. Ei mitään oireita, ei kyhmyjä tai muuta syöpään viittaavaa aikaisemmin.  Asumme Itävallassa ja olin saanut 50-vuotisseulontaan kutsun sekä Suomeen että Itävaltaan. Päätin käydä Itävallassa heti maaliskuussa, sillä seuraava Suomen matka oli varattu vasta kesäkuuksi.  Onneksi niin, sillä röntgenlääkäri halusi ottaa varmuuden vuoksi myös ultraäänen, jossa löytyi 1,7 mm suuruinen kasvain keskeltä rintaa. Leikkaus tehtiin 19.4.2017.

Olen aloittanut vasta Itävaltaan muutettuamme 2013 käsityöharrastuksen.  Ensin kudoin kaulahuiveja, sitten pipoja, ja miehen kannustuksesta aloitin marraskuussa 2013 elämäni ensimmäisten villasukkien kutomisen –sitä ala-asteen kesken jäänyttä paria ei lasketa. Tähän mennessä on hyvinkin sata sukkaparia valmistunut käsieni kautta, suurin osa on mennyt ystäville, tutuille ja perheenjäsenille.

Sukkapuikot ja lankoja pakkasin mukaan myös sairaalaan, kun rintasyöpäleikkaukseen lähdin. Heti operaation jälkeisenä päivänä kaivoin kutimen esiin, ihan vain testatakseni, toimiiko vasen käsi ja sujuuko kutominen. Sujuihan se! Kahdeksan päivän sairaalajakson aikana valmistui pari polvisukalle sekä yksi pari naisten sukkia. Kutimeni herättivät kysymyksiä ja ihailevia kommentteja sairaalan henkilökunnassa, lääkäreistä siistijöihin!

Sädehoitojaksoni alkoi heinäkuun puolivälissä ja päättyi syyskuun alussa.  30 hoitopäivää takana, ja liki 6600 kilometriä, meiltä sädehoitoklinikalle on matkaa noin 110 km! Hyvin kesti takapuoli, ja kaikkiaan kuusi paria sukkia syntyi automatkojen aikana. Sädehoitoreissujen aikana syntyneitä sukkia on jo käytössä naapurissamme ja muutamat on menossa pukin konttiin.

Minä en kudo muuta kuin villasukkia. Ei tarvitse miettiä, sen kun heittää aivot narikkaan ja antaa puikkojen laulaa. Parasta mahdollista terapiaa, käsille ja mielelle. Väriterapiaa myös, sillä pidän värikkäistä langoista, ei harmaata, mustaa tai muita synkkiä värejä.  Ja mikä parasta, sukkien saajat, tai heidän varpaansa, nauttivat käsieni tuotoksista pitkään!

Heidi Leppänen

Heidi otti yhteyttä Taitoliittoon sähköpostitse kesäkuussa, kun kyselimme Roosa nauha villasukka -facebooksivulla syöpää sairastaneiden omia kokemuksia käsityön merkityksestä sairauden aikana. Kiitos Heidille viesteistäsi ja toivotamme kaikkea hyvää ja monia sukkapareja!

Taitojärjestö on mukana Syöpäsäätiön Roosa nauha -keräyskampanjassa. Myymistämme Roosa nauha -neulekuvastojen ja lankojen myynnistä osa lahjoitetaan rintasyöpätutkimuksen tukemiseen. Lue lisää Roosa nauha -käsitöistä.