Pellavan matka pellolta kuiduksi ja langaksi on monivaiheinen. Perinteiset työvälineet ovat yhä täysin käyttökelpoisia eikä menetelmissäkään ole vuosien saatossa tapahtunut muutoksia. Näiden vaiheiden läpikäyminen vie siis sujuvasti menneiden sukupolvien arkeen.

Nyhtäminen

Korjuuajankohdaksi kannattaa valita mahdollisimman kuiva päivä. Pellava nyhdetään maasta, eli napataan kourallinen pellavia tukevasti noin varren pituuden keskeltä tai hieman sen alapuolelta ja vedetään suoraan ylöspäin. Pellavat nousevat maasta helposti ja yleensä ilman kovin suuria multapaakkuja. Mukana tulleet mullat kannattaa karistaa lyömällä pellavakimpun juuriosaa esimerkiksi saappaan varteen.

Pellavaa kerätään syliin sopiva kimppu, joka sidotaan sen jälkeen joko pellavan varrella tai narulla.

Kuivatus

Kuva Sarka museo, Maileena Vaajoensuu.

Nyhdetyt pellavat asetetaan kuivumaan katon alle latvat alaspäin roikkuen. Jos haluat kerätä pellavan siemenet talteen, kannattaa valita linnuilta ja jyrsijöiltä suojattu tila, sillä siemenet ovat pikkueläinten herkkua. Hieman raa’aksi jääneet siemenet kypsyvät vielä tässä vaiheessa ja varsiin jääneet lehdet alkavat varista. Kuivatusaika on olosuhteista riippuen kahdesta viikosta kuukauteen, mutta pellavat säilyvät kuivattuina kyllä pidempäänkin.

Rohkiminen

Kuivatusta pellavasta erotetaan siemenkodat rohkimalla. Tähän voi käyttää perinteistä pellavarohkaa, mutta aivan hyvin myös jotain vastaavaa omaa viritelmää. Marjapoimuri esimerkiksi toimii kohtuullisissa määrissä pellavaa oikein mainiosti. Siemenkodat voi myös murskata käsin tai vaikkapa kaulimella rullaten, jolloin siemenet saa talteen – liian kovaa voimaa ei kuitenkaan kannata käyttää, etteivät siemenet mene rikki. Siementenerottelupaikan alle kannattaa virittää pressu tai kangas, sillä siemenet ovat hyvin pieniä ja menevät helposti esimerkiksi lattianrakoihin. Operaatiosta syntyy myös paljon roskaa.

Tässä vaiheessa siemenkodat ja siemenet voi kaataa pressulta säilytysastiaan odottamaan siementen puhdistusta ja seuraavan vuoden kylvöjä. Rohkitut, kuivat pellavan varret säilyvät kuivissa olosuhteissa pitkään, joten kiire seuraavaan vaiheeseen ei ole, mutta jos haluat edetä heti prosessissa, voit asettaa pellavat likoamaan.

Liotus

Pellavat hankiliossa keväthangella.

Pellavan liotuksen tarkoituksena on mädättää pellavan puumaista varsiosaa, jotta kuidun saa irrotettua varresta helpommin. Kuitu sinällään on olemassa varren sisällä ilman liotustakin, joten jos satosi on hyvin pieni, niin voit irrotella kuitua varresta liottamattakin. Jos kuitenkin haluat päästä käsittelemään kuitua perinteiseen tapaan, niin liotus helpottaa prosessia huomattavasti. Liotustapoja on useampia, joista vesi- ja nurmiliko ovat yleisimmät. Hankiliko on myös hyvä vaihtoehto, mutta sitä varten pitää odotella keväthankia.

Liotuksessa pellavat asetetaan joko painojen alle veteen tai kosteahkolle kedolle/niitylle/pellolle. Liotusaika on vedessä noin 2-3 viikkoa, niityllä 4-6 viikkoa. Liotusajat riippuvat lämpötilasta, sateista ja veden ominaisuuksista. Liotuksen aikana varren mätänemisen voi havaita muun muassa hajusta ja liotuksen valmistumisen siitä, miten varsi alkaa antaa periksi ja kuidut irrota.

Huuhtelu ja kuivatus

Liotetut pellavat kannattaa huuhdella hyvin ulkotiloissa ja asettaa sitten kuivumaan riittävän väljästi. Hyvin kuivatut pellavat säilyvät jälleen kuivassa tilassa jopa vuosia. Jos kuitenkin haluat päästä samana syksynä pellavaa käsittelemään, kuivatusajaksi, olosuhteista riippuen riittää muutama viikko. Halutessaan pellavien loppukuivatuksen voi tehdä vielä juuri ennen loukutusta saunottamalla, mutta jos pellavat on ollut mahdollista kuivata sisätiloissa täysin kuivaksi, tämä ei ole välttämätöntä.

Kuidun erotus: Loukutus, lihtaus ja häkilöinti

Pellavan mekaaninen puhdistus käsityökaluilla on melko raskasta ja pölyistä työtä ja se kannattaa tehdä hyvin ilmastoidussa tilassa tai mieluiten ulkona.

Pellavan varsien puuosat hakataan ensin rikki puisella loukulla. Kätevintä on, jos tekijöitä on tässä vaiheessa kaksi, joista toinen lyö loukkua ja toinen pitää pellavakimpusta kiinni. Elämys on melkoinen, kun kovien varsien sisältä alkaa paljastua pehmeä kuitukimppu.

Kun pellava on loukutettu se lihdataan, eli vedetään metalliteräisen lihdan läpi kuoren palasten eli päistäreiden poistamiseksi.

Kuitukimpun, eli sormauksen puhdistusta jatketaan vielä häkilöimällä eli vetämällä sitä häkilän tiuhasta piikkirivistöstä läpi. Tämän jälkeen pellavaa voi vielä kammata ja harjata luonnonharjaksista tehdyllä harjalla, jotta kaikki roskat lähtevät pois ja jäljelle jää hienoin pellavakuitu. Nyt pellava on valmista kehrättäväksi. Häkilään jääneet kuidut voi vielä hyödyntää kehräämällä niistä karkeampilaatuista rohdinta.

Teksti Elsa Hietala, Suomen Maatalousmuseo Sarka.

Kuvat Maileena Vaajoensuu, Suomen Maatalousmuseo Sarka.