Hyvä kehrääjä kehrää mitä vaan, jopa teräsvillaa, mutta vasta-alkajan kannattaa aloittaa helpommista materiaaleista. Huolella karstattu, puhdas ja tasapituinen kuitu helpottaa kehräämisen työvaiheiden oppimista. Kannattaa keskittyä yhteen uuteen työvaiheeseen kerrallaan ja sitten kun taidot rukin tai värttinän käyttäjänä kasvavat, voi kokeilla haastavampia kuituja.

Eläinkuiduista ehdottomasti paras on lampaanvilla. Suomenlampaan ja muidenkin suomalaisten perinnerotujen villat ovat aivan täydellinen materiaali vasta-alkajan käsiin ja sopivat erilaisiin värjäys- ja sekoituskokeiluihin. Lampaat keritään vähintään kerran vuodessa ja monilta lampaanlihaa tuottavilta tiloilta villaa voi saada edullisesti, mutta laatu on usein vaihtelevaa. Villa kannattaakin ostaa lampurilta, joka on tutustunut kehräämiseen ja on jo valmiiksi lajitellut villa käsin kehräämiseen sopivaksi.

Raakavilla, joka tulee lampurilta, on luonnostaan hieman likaista ja roskaista. Villan peseminen sekä putsaaminen ei ole vaikeaa ja oikein tehtynä helpottaa seuraavia työvaiheita. Villan pesuun löytyy yksityiskohtaiset työohjeet Rukkikuiskaaja-blogista . Tärkeintä pesussa on välttää lämpötilan vaihteluja ja villan liiallista puristelua ettei villa vanu. Pesun jälkeen on helppo poimia pois suurimmat roskat. Iso osa lopuista roskista karisee karstatessa, mutta käsin kehrätyssä villalangassa on aina hieman muutakin kuin villaa.

Villaa saa myös kampatopsien, karstalevyjen ja -rullien muodossa. Nämä kuidut ovat suoraan kehräämiseen sopivia ja siksi monien kehrääjien suosiossa. Valmiiden kehruukuitujen kautta on helppo tutustua uusiin villalaatuihin kuten alpakkaan ja merinovillaan sekä silkki- tai kasvikuituihin tai näiden sekoituksiin.

Kasvikuidut kuten pellava, nokkonen ja hamppu ovat haastavampia, sillä niissä kuidun pituus voi olla joko pitkää tai lyhyttä. Näihin kannattaa palata hieman myöhemmin kehruu-uralla ja mieluiten hyvän opettajan johdolla kurssilla. Kehrääjille on tarjolla paljon erilaisia kasvipohjaisia muuntokuituja, kuten soija, maissi tai jopa merilevä. Liukkaat ja silkkiset kuidut vaativat kehrääjältä enemmän kokemusta, mutta voivat olla hauskoja pienenä eränä lampaanvillan seassa huolellisesti karstattuna.

Pellavakuitua rukin häkilässä.

Lampaanvillan sekaan voi laittaa myös jotakin jännittävää kuitua, jolloin tavallinen villa muuttaa ulkonäköään ja luonnettaan yllättävän paljon. Karstaan voi laittaa hyppysellisen kissan tai koiran karvaa, hiuksia tai lankajätettä kuten Rukkikuiskaajan tweed-langassa . Kuidun rakenteilla leikkiminen johtaa usein siihen, että lopputulosta voi olla hankala hallita. Näitä efektilankoja on kuitenkin ilahduttavaa kehrätä ja käyttää pieniä määriä omissa käsitöissä.

Haaveet lemmikkieläinten karvoista kehrätystä langasta tuovat ihmiset usein kehräyskursseille. Niiden sopiminen kehräämiseen ei aina ole varmaa, sillä karvan laatu, pituus ja määrä vaihtelevat valtavasti. Vasta-alkajan on hyvä aloittaa sekoittamalla karvoja lampaanvillan kanssa ja kokemuksen myötä lisätä lemmikin karvan määrää.

Teksti Rukkikuiskaaja Ilta Hämäri.
Lisätietoa kehräämiseen löydät Rukkikuiskaaja-blogista.

Kuvat Kapina Oy.