Rukki tuli Suomeen jäädäkseen vasta 1700-luvun lopussa, jolloin sillä enimmäkseen kehrättiin erittäin hyvälaatuista pellavaa kangaskutomoihin. Kotikäyttöön rukki siirtyi hiljalleen etelästä itään, mutta ei levinnyt aivan koko Suomeen ennen itsenäistymistä. Rukit ostettiin morsiuslahjaksi ja siksi monet perintörukit ovat kauniita sekä maalattuja.

Perintörukkia on usein säilytetty joko ulkovarastossa, jolloin sen metalliosat ovat kärsineet tai sisällä, jolloin sen puuosat ovat ravistuneet. Jos olet hankkimassa rukkia, niin tarkista ainakin nämä: pyörän kehä on ehjä, ämmän ruuvi pyörii ja ämmä liikkuu, lyhty on ehjä. Lähes aina vanhat rukit kaipaavat huoltoa ja varaosia. Myös moderneja rukkeja on saatavilla, ne ovat usein paljon pienempiä ja hitaampia kuin perintörukit ja sopivat siksi moderniin elämään sekä vasta-alkajille hyvin.

Tutustu ensin rukin osiin, sen huoltoon ja mahdollisten lisäosien valmistamiseen. Rukkikuiskaaja-blogi pyrkii tekemään tämän helpoksi, mutta kaikkeen sekään ei taivu. Rohkeus ja lämpimät suhteet hienopuuseppään tekevät perintörukkien käytöstä huomattavasti mukavampaa.

Rukin osat

Rukin osia ovat:

Poljin, liipotin, reidet, pyörä, nyöri(t), lyhty (kehrät, rulla, hampaat, piippu), ämmä, ämmän ruuvi ja koukkari, jolla lanka pujotetaan lyhtyyn.

Rukkikehruu

Alla olevalla videolla tutustutaan kehräämiseen rukilla.

Kehon rytmi on rukkikehruussa tärkeä, sillä polkaisujen määrä suhteessa kuidun venytyksen tahtiin ja tapaan määräävät langan laadun. Ohut lanka vaati enemmän kierrettä, jolloin polkaisuja tulee enemmän, paksussa langassa polkaisuja on vähemmän, mutta kädet tekevät työtä nopeammin. Tämä saattaa kuulostaa haastavalta ajatukselta, mutta kokeile kuivaharjoittelua ilman kuitua, jossa poljet rukkia kerran ja samassa ajassa venytät mielikuvituskuitua käsien välissä 10–20 cm.

Pihtiotteet vuorottelevat polkaisun tahdissa, jotta kierrettä ei syntyisi lainkaan lepereseen tai topsiin. Vasemman käden pihtiote estää kierteen siirtymisen venyttämättömään kuituun. Lepere on vasemmassa kädessä, vasenta kylkeä vasten. Polkaisun alussa vasen pihtiote aukeaa, oikean käden pihtiote venyttää kuitua kohti lyhdyn piippua 10-20 cm, vasen pihtiote sulkeutuu ja oikea avautuu päästäen kierteen venytettyyn kuituun. Oikean käden pihtiote siid venyttää kuitua, aivan kuten värttinäkehruussa. Tämän vuoksi värttinällä kuidun käsittelyn opettelu auttaa rukkikehruuseen siirtymistä.

Kuitua venytetään ja kierre lukitaan aina pihtiotteella sormien väliin niin että kierre ei pääse lepereeseen.

Rukkikehruun kipukohdat ovat meille kaikille tuttuja ja usein niiden syy löytyy paremminkin polkijan paikalta kuin itse rukista. Anna oppimiselle aikaa ja muista, että pienetkin muutokset voivat vaikuttaa kehruutulokseen.

Lanka ei kierry rullalle:

Älä pidättele lankaa. Yritä pysyä tahdissa ja työnnä lankaa piippua kohti. Kokeile kiristää nyörejä hieman.
Tarkista, että lanka ei ole juuttunut hampaisiin.

Lanka kiertyy rullalle liian nopeasti:

Löysennä nyörejä hieman. Pidättele lankaa.

Nyörit tippuvat:

Tarkista, että pyörä ja nyörit ovat suorassa linjassa ja että pyörä pysyy suorassa.

Rukki on raskas käyttää:

Poista vanha lika huolella kaikista hankaavista kohdista: reisien päät, akseli, lyhdyn kara. Laita uutta mineraaliöljyä tilalle.

Teksti Rukkikuiskaaja Ilta Hämäri.
Lisätietoa kehräämiseen löydät Rukkikuiskaaja-blogista.

Kuvat Kapina Oy.