Kansallispuvut ovat uusintoja kansan käyttämistä juhlapuvuista 1700- ja 1800-luvuilla. Puvut ovat toisintoja noiden aikakausien tavallisen kansan eli talonpoikaisväestön juhlapukeutumisesta. Suomalaisen kansallispuvun historia ulottuu runsaan 130 vuoden taakse. Kiinnostus kansan perinteistä elämänmuotoa ja sen tallettamista kohtaan heräsi kansallisromantiikan ja kansallisuusaatteen myötä. Kiinnostus kansanomaisiin käsitöihin sai aikaan kansanpukujen uusintojen eli kansallispukujen valmistamisen. Eurooppalaisen ja pohjoismaisen mallin mukaisesti kansanpukumallit haluttiin palauttaa kaikkien käyttöön.

Kansanpukujen käytön aikaan puvut valmistettiin käsityönä luonnonmateriaaleista. Alan asiantuntijoista koostuvan kansallispukuraadin hyväksymät uudet ja tarkistetut pukumallit toteutetaan mahdollisimman tarkasti materiaaleiltaan, kaavoitukseltaan ja ompelurakenteiltaan alkuperäisten vaatekappaleiden mukaisina. Kansallispukujen valmistuksessa käytetään työtapoja, kuten vetopoimutus, säämiskän ompeleminen ja tykkimyssyn paperipohjan valmistus, jotka ovat säilyneet elinvoimaisena nimenomaan kansallispukujen valmistuksessa.

Maksamaan kansallipukuja, kuva Föreningen Brage.

Tänä päivänä kansallispukumalleja on koottuna yhteensä yli 400, joista vajaa puolet on Suomen ruotsinkielisen alueen pukumalleja. Kansallispuvut ovat pukukokonaisuuksia, joihin kuuluvat siihen määritellyt puvun osat. Kokonaisuutta suositellaan käytettäväksi yhtenäisenä. Yksittäisten puvunosien käyttö ja niiden liittäminen osaksi tämän päivän pukeutumista on oma ilmiönsä. Puvun osa tai koru on mahdollista yhdistää tavalliseen arki- tai juhlapukeutumiseen, jolloin yksittäinen kokonaisuuden osa saa enemmän huomiota. Kansan- ja kansallispukujen kaavat sekä kansanomaiset koristelu- ja valmistustavat toimivat hyvin idealähteinä tämän hetken vaatetuksen suunnitteluun ja pukeutumiskulttuurin uudistamiseen.

Kansallispukuja valmistavat ja käyttävät kaikenikäiset naiset ja miehet, puvuista kiinnostuneet harrastajat ja ammattilaiset. Kansallispukujen valmistaminen edellyttää monipuolista kädentaitoihin perehtymistä. Suomessa toimii kansallispukujen valmistukseen erikoistuneita yksityisiä ammattilaisia, kankaiden kutojia, pukujen ja puvun osien sekä korujen valmistajia. Kansallispukumallien kokoamista ja olemassa olevien mallien pukutarkistuksia hoitaa Suomen kansallispukukeskus. Keskeisiä tehtäviä ovat kansallispukuperinteen edistäminen, tiedotus, tutkimus, tallennus, koulutus ja neuvontatyö. Nykyisin kansallispukuraadin hyväksymät uusien ja tarkistettujen kansallispukumallien mallipuvut valmistetaan kokonaan käsityönä toistaen alkuperäiset puvut mahdollisimman tarkkaan. Kansallispukujen esikuvien kanssa mahdollisimman samanlaiset materiaalit sallivat myös samojen ompelurakenteiden käyttämisen: materiaalit ja työtavat tukevat toisiaan.

Tällä hetkellä kiinnostus kansallispukujen valmistukseen on aktiivista, yhä useampi kansallispuvun hankintaa suunnitteleva haluaa valmistaa pukunsa itse. Itse tekeminen koetaan hyväksi haasteeksi oppia uutta. Kansallispukujen valmistuksen perinteen välittämisessä on mukana useita organisaatioita. Pukujen valmistajat ja eri organisaatioiden kurssien opettajat ovat tärkeitä perinteen siirtäjiä ja jatkajia. Sosiaalisessa mediassa Facebookin kansallispukuryhmässä on mukana useita tuhansia kansallispuvuista kiinnostuneita asian harrastajia, jotka aktiivisesti jakavat kokemuksiaan pukujen valmistuksesta ja käyttämisestä. Kansallispuvun valmistaminen ja pukuperinteeseen tutustuminen on samalla tutustumista omiin juuriin ja identiteettiin.

Kansallispukujen inspiroimaa pukeutumista ja tuotteita

Kansallispuvun valmistaminen ja käyttäminen on elävää pukukulttuuria. Siihen kuuluu juhlapukuna käytettävä kansallispukukokonaisuus sekä kansallispuvusta ammentava puku- ja pukeutumiskulttuuri. Kansallispukujen innoittamana syntyy myös kokonaan uusia materiaaleja ja tuotteita, joilla voi tuoda kansallispuvun henkeä ja estetiikkaa osaksi arjen elämää. Kansallispuvun innoittama pukeutuminen ja tuotteet pitävät puvut ja liittyvän perinteen näkyvillä ja osana jokapäiväista elinympäristöä.

Kansallispuvun niin sanotut sekakäyttäjät yhdistelevät kansallispuvun osia muuhun pukeutumiseen, vaikkapa hameen, paidan tai korun osaksi muuta asua Kuvat 1 ja 2). Sekakäyttäminen on valmiin, olemassaolevan kansallispuvun osan tai osien käyttämistä irrallaan kansallispuvun kokonaisuudesta. 

Kansallispuvun osien monimuotoiseen käyttämiseen, yhdistämiseen ja muokkaamiseen rohkaisee alunperin Karjalaisen nuorisoliiton lanseeraama aihetunniste #tuunaamunperinne. Tällä sosiaalisen median hästägillä kannustetaan tekemään näkyväksi ja julkaisemaan omia versioita kansallispuvun käyttämisen tavoista ja mahdollisuuksista. Tuunaamalla: muokkaamalla, materiaaleja vaihtamalla ja uusiokäyttämällä kansallispuvun ideat solahtavat osaksi muuta pukeutumista ja vaatteen käyttäjän pukeutumistyyliä.

Kansallispuvun osat ovat muotoutuneet pitkän ajan kuluessa ja niiden muodossa sekä materiaalivalinnoissa on paljon suomalaisiin oloihin istuvaa käytännöllisyyttä, joka viehättää edelleen.  Kansallispukujen kaavoilla tehdään vaatteita, joissa niiden muoto toteutetaan uusilla materiaaleilla. Kansallispuvuille on kehittynyt estetiikka, joka voi miellyttää ja sopia käyttäjän kauneuskäsityksiin. Osien käyttäminen ja puvun tuunaus tuovat kansallispuvun lähelle jokapäiväistä, arkista elämää – niin kuin pukujen esikuvatkin ovat olleet. Arkikäyttö voi herättää mielenkiinnon kansallispuvun kokonaisuuteen, jollainen se on juhlapukuna. Kansallispuvun inspiroima pukeutuminen ja vaatteiden valmistus kertovat perinteen muutoksesta ja elämisestä ajassa elävänä perintönä.

Kansallispuvun syntymäpäivänä pidetään 5.8. 1885, kun Venäjän keisariparia tervehti runsas joukko maakuntia edustaviin pukuihin pukeutuneita. Kansallispukuvalmistaja ja -vaikuttaja Soja Murto on lanseerannut syntymäpäivän viettotavaksi kansallispukujen tuuletus-piknikin. Tuuletuspäivänä järjestetään eri puolilla Suomea matalan kynnyksen tapahtumia ja kokoontumisia, joihin osallistujien pukeutuvan kansallispukuun tai sen henkisesti. Tuuletustapahtumat ovat antaneet näkyvyyttä kansallispuvuille ja kannustaneet kansallispukuun ja kansallispuvun henkiseen pukeutumiseen.

Kansallispuvun hameen sekakäyttö arkivaatteen kanssa, kuva Tiina Salonen
Kansallispuvun osia yhdistellään nykyään myös muuhun pukeutumiseen ja näin perinne näkyy myös arjessa. Kuva Tiina Salonen.

Linkki kansallispuvun valmistamisen kansallisen luettelon artikkeliin:

https://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/wiki/Kansallispuvun_valmistaminen


Käsillä elävä perintö -näyttelyssä kesällä 2021 esiteltiin kaksi kansallispukua, joista tässä tarkemmat esittelyt:

Maksamaan miehen puku 1770-luvulta

Päähine, musta leveälierinen ja korkeakupuinen huopahattu

Paita, pellavaa tai puolipellavaa, keskellä edessä avonainen halkio, korkea suora kaulus. Väljät, olkapäiltä ja hihansuista poimutetut hihat. Paita solmitaan nyöreillä halkion kohdalta ja hihansuista.

Liivi, karoliininsinistä sarkaa, pellavavuori, pituus puolireiteen. Liivi on tiiviisti napitettu messinkinapein. Selässä kaksi halkiota, keskitakasauma.

Kaulaliina, musta silkkiliina.

Polvihousut, pukin tai hirvennahkaa, vaihtoehtoisesti karoliininsininen sarka, Housuissa on leveä luukku, kiinnitetään polven kohdalta kolmella messinkinapilla ja soikealla polvisoljella.

Takki, harmaata sarkaa, pellavavuori, ilman kaulusta, tiiviisti napitettu kaulaan saakka. Selässä kaksi laskosryhmää, jotka avautuvat vyötäröstä, keskitakasaumassa halkio. Kapeat hihat, joissa käänteet.

Päällystakki, sarkaa, malli samaa kuin Vöyrin puvussa, väriltään tummansininen, ruskea tai musta.

Sukat, valkoiset tai harmaat, viitelöidyt sukkanauhat.

Kengät, luonnonväriset nahkapieksut, mustat nyörikengät tai Mustasaaren solkikengät.

Maksamaan miehen puku juontaa juurensa Vaasan lähistölle 1770-luvulle ja puku kuuluu Föreningen Bragen S-sarjaan (sarja koostuu Bragen mallipuvuista, jotka säilytetään pukutoimistossa Kasarmikatu 28:ssa Helsingissä). Puku esiteltiin julkisesti ensimmäisen kerran 12.5.1992 Maksamaalla. Maksamaan vanhempaa miehen pukua tarkistettiin vuosina 1988-1991, se perustuu talollisen pojan Anders Mårtensson Borgmästars peruunkirjoitukseen, kuoli 30-vuotiaana vuonna 1770. Puku täydentää Vöyrin miehen puvun variaatiota, jota on käytetty Maksamaalla 1920-luvulta lähtien. Maksamaan nuorempaan pukuun 1800-luvulta, kuuluu musta takki ja polvihousut sekä punaraitainen liivi.  Maksamaan naisen puvun liivi ja hame ovat leveäraitaisia punaisella pohjalla.

Kansallispukuyhdistys Raita ry:n tekemä video Maksamaan miehen puvun pukemisesta:

Saarijärven naisen kansallispuku

Saarijärven naisen kansallispukumalli on koottu vuonna 1968. Kokoajana on toiminut Toini-Inkeri Kaukonen. Pukumallin tilaajana toimi Saarijärvi-Seura.

Pukua on vuosikymmenten saatossa valmistettu hieman erilaisina versioina, joten Saarijärvi-seura tilasi Suomen kansallispukukeskukselta pukutarkistuksen, jotta puvun esikuva-aineisto tutkittaisiin tarkasti sekä puku saisi yksiselitteiset työohjeet ja eri kokoihin sarjotut kaavat.

Kansallispukuraati nimesi puvun asiantuntijaksi museoneuvos Mariliina Perkon, joka laati puvulle kokonaissuunnitelman. Kansallispukuraati hyväksyi pukutarkistuksen vuonna 2018.

Pukutarkistuksen perustana ovat Suomen kansallismuseon kokoelmiin Saarijärveltä talletetut hame, röijy, tykkimyssy, pirtanauhat ja sukat. Ne ovat samat, jotka Kaukonen jo 1960-luvulla valitsi kansallispuvun osiksi. 

Pukutarkistuksessa puku palautettiin esikuviaan vastaaviksi materiaalien, ompelurakenteiden ja kaavoitusten osalta. Puku on ns. röijypuku, ja sen kauniit käsinkudotut kankaat ovat ohuista puuvilla- ja pellavalangoista tiiviiksi kudottuja. Pukuun aiemmin liitetylle liiville ei löytynyt museaalista esikuvaa, joten se jäi pois ja sen sijaan pukuun liitettiin toinen röijyvaihtoehto.

Paidan esikuvaksi nimettiin Saarijärveltä Keski-Suomen museon kokoelmiin talletettu paita. Saarijärveltä talletettu siniraitainen röijy puetaan paidan päälle ja suljetaan messinkisin lankahakasin. Lisäksi kokonaisuutta täydennettiin Kivijärveltä talletetulla kimonohihaisella röijyvaihtoehdolla. Esiliinavaihtoehtoja nimettiin pukukokonaisuuteen kolme erilaista, kuten myös Saarijärveltä talletettuja sukkamalleja. Esiliinan solmiamisnauhana käytetään Saarijärveltä talletettua pirtanauhaa.

Tarkistetun puvun osia voi liittää aiemmin koottuun Saarijärven kansallispukuun ja näin täydentää sitä esimerkiksi esiliinavaihtoehdoilla.

Puvun osat:

PAITA
Röijyn alla käytetään valkeaa puolipellavapalttinaista paitaa, jonka yliset ovat hienompilaatuista ja alaset karkeampaa laatua. Paita on pitkä ulottuen polviin asti. Paidan etuhalkio suljetaan hopeisella paljinsoljella.

HAME 
Hame on pystyraitainen, käsinkudottua, hyvin tiivistä ripsimäistä palttinaa, jonka raidoissa on ripsisidosta. Hameen väljyys on koottu vyötäröllä laskostamalla siten, että taakse muodostuu vastalaskos.

ESILIINAT
Esiliinavaihtoehtoja on kolme. Valkea, juhlava palttinainen pellavaesiliina, jossa kangasta on runsaasti ja se kootaan vyötäröllä laskoksille, jotka avautuvat keskietua kohti.
Pystyraitainen esiliina on käsinkudottua palttinaa, jossa on värillisiä, kapeita ripsiraitoja. Kolmas vaihtoehto on tumman sininen taftimaista silkkiä oleva esiliina. Rakenne on kaikissa esiliinoissa samankaltainen. Esiliinojen solmiamisnauhana toimii kapea poimittu pirtanauha. Nauhan mallivaihtoehtoja on kaksi erilaista.

SININEN RÖIJY
Sinisen röijyn päällinen on käsinkudottua puolipellavapalttinaa. Helmaan on liitetty kaunis laskostelma. Tereet täsmentävät hihan kiinnityssaumat sekä pääntien. Kiinnittiminä ovat messinkiset lankahakaset.

KIMONOHIHAINEN RÖIJY
Kimonohihaisen röijyn kangas on puna-valkeaa, tiivistä ripsimäiseksi kudottua puuvillapalttinaa. Röijy on vuoritettu valkaisemattomalla pellavapalttinalla.Röijy suljetaan yhdellä neulalla.

TYKKIMYSSY
Tykkimyssy on aikuisten naisten päähine. Myssy on vaalealla kuosiinkudotulla silkillä päällystetty. Takareunassa on nauharusetti. Ylös kammattujen hiusten päälle puetaan ensin muotoon tärkätty tykki. Tykkipitsi on puuvillatyllille valkealla puuvillalangalla kirjailtu ja sen reunassa on kapea nyplätty pitsi. Koppaosa asettuu osittain tykkipitsin päälle.

PÄÄNAUHA
Punainen päänauha on nuorten tyttöjen päälaite.

KORU
Paidan etuhalkion sulkee hopeinen paljinsolki. Se kiinnittyy halkion reunoihin ommeltuihin silmuihin.

HUIVIT
Pukua täydentää kansallispukujen kanssa käytettävä silkkihuivi, joka voi olla kuosiinkudottu pikkukukallinen tai pieniraitaiseksi tai pieniruutuiseksi kudottu.

SUKAT JA JALKINEET
Pukuun kuuluvat käsin neulotut kirjoneuleiset punavalkeat sukat, joissa valittavana on kolme erilaista kirjoneulemallia. Vaihtoehtoisesti voidaan käyttää punaisia tai valkeita sileäneuleisia tehdasvalmisteisia kansallispuvun sukkia. Sukan varren päälle, polven alapuolelle kiedotaan sukkasiteet. Kengät ovat mustat pintanahkaiset avokkaat tai kansallispuvun kanssa käytettävät nauhakengät.

Taina Kangas

Kansallispukukonsultti

LÄHTEET

Suomen kansallispukukeskuksen tutkimusarkisto

Videolla Saarijärven naisen puvun pukeminen:

Puvun esittelijä: kansallispukukonsultti Taina Kangas, Suomen kansallispukukeskus.

Malli: Mari Varonen.

Alku- ja loppukuvat: Hannu-Pekka Auraneva.

Videointi ja editointi: Sari Jantunen/Suomen käsityön museo