Pellava on juurtunut syvälle suomalaiseen kulttuurin. Meillä on yhä sormenpäissämme tieto siitä, miltä pellava tuntuu. Erotamme pellavan tuoksun muiden kuitujen joukosta. Pellavan juureva, rouhea ja maanläheinen olemus on tuttu käsityökulttuurimme syvistä kerroksista.

Ensimmäiset merkit pellavan viljelystä Suomessa viittaavat ainakin pronssikaudelle, joka ajoittuu noin vuosiin 1500 – 500 eaa. Pellavalla on käyttöä sekä kuitu- että öljykasvina. Pellavakasvi voidaan käyttää lähes kokonaan: rungon kuidut voidaan käyttää tekstiilien valmistukseen ja siemenistä saadaan öljyä. 

Pellavan käsitteleminen pellolta tekstiilivalmistuksen materiaaliksi on pitkä. Pellavan käsittelyssä on monia vaiheita, jotka ovat kytkeytyneet vuoden kiertoon, sekä säätilaan että yhteisön juhliin ja tapoihin. Pellavasadon käsittely on rytmittänyt yhteisöjen elämää ja tehnyt tilaa myös yhteiselle ilonpidolle ja juhlimiselle. Pellavatalkoisiin on liittynyt vieraanvaraisuuden osoittamista ja keskinäistä kisailua hyvän työkunnon osoittamisessa. Pellavatalkoissa jaettiin työn äärellä sekä hiljaista osaamisen tietoa että puhuttiin naisen elämään kuuluvista tarpeellisista tiedoista. Hyvä ja sujuva pellavankäsittelijä on talkoissa voinut samalla käsitellä myös itselleen elämänkumppanin. 

Pellavaa on osattu käyttää inhimillisessä kulttuurissa monella tavalla. Pellava on ollut lähellä ihmistä; rautakautiset hautalöydöt kertovat siitä, että pellavaa on käytetty materiaalina vaatekappaleissa, jotka tulevat lähimmäksi ihoa. Pellava on ollut pyyhkeiden ja kääreiden materiaali, ja pellavapäistäreitä on käytetty ruumisarkuissa kalmon ympärillä. Elämä on kirjaimellisesti kiedottu pellavaan.

Sauna ja saunominen on suomalaisen elämäntavan ydintä. Pellavaiset tekstiilit ovat osa saunomisen perinnettä. Pellavan ominaisuuksien mielletään sopivan hyvin saunomiseen: pellava on viileää ja imee kosteutta hyvin. Kun saunomista markkinoidaan esimerkkinä suomalaisuudesta, on näissä kuvastoissa aina paikka myös pellavaisille tekstiileille. Sauna, ja sen mukana pellava, liitetään yhä useammin hyvään oloon ja hyvinvointiin.

Pellavassa, sen viljelemisessä, käsittelemisessä ja tuotteissa, elää moninaisia kulttuurin kerroksia. Elämä Suomessa on erilaista kuin ennen, mutta pellavassa on monta siementä merkitykselliseen kulttuuriperintöömme. 

Teksti Anna-Mari Raunio.

Tekstissä on käytetty lähteenä

Suomen käsityön museo. Pellava materiaalina. Verkkosivusto. https://www3.jkl.fi/craft/craftmuseum/tseitse/materiaalit/pellava.htm

Suomela, Jenni A., Suhonen, Heikki, Räisänen, Riikka & Wright, Krista. 2022. Identifying Late Iron Age textile plant fibre materials with microscopy and X-ray methods — a study on finds from Ravattula Ristimäki (Kaarina, Finland). Archaeol Anthropol Sciences 14 (40).

Vilkuna, Kustaa. 1946. Työ ja ilonpito. Kansanomaisia työnjuhlia ja kestityksiä. Helsinki: WSOY.