Ryijy-sana muotoutunut nukallista peitettä tarkoittavasta skandinaavisesta sanasta ”ry”. Varhaisista ryijyistä Suomessa ei ole säilynyt tarkkoja tietoja, mutta arvellaan, että rannikon kalastajat omaksuivat viikingeiltä ryijyn käyttämisen peitteenä kosteissa oloissa. Ensimmäinen varma tieto ryijystä on 1400-luvun puolivälistä Hämeen linnasta. Ammattikutojat tekivät ryijyjä makuupeitteiksi linnojen työtuvissa tai kruununkartanoissa. Niistä ryijyn tekemisen taito levisi lähiympäristöön, ensin porvaristolle ja sieltä talonpoikien koteihin.

Kansanomaisen ryijyn kulta-aikana pidetään 1700-luvun loppua ja 1800-luvun alkupuoliskoa. 1700-luvulla yleistyi molemmin puolin nukitettu ryijy, jonka toinen puoli lämmitti nukkujaa ja toinen puoli koristi huonetta. Ryijystä tuli osa myötäjäisiä: morsiuspari vihittiin ryijyn päällä, josta se sitten siirtyi peitteeksi. Kun ryijy vähitellen muuttui koristeelliseksi päiväpeitteeksi ja myöhemmin seinälle nostettavaksi koristetekstiiliksi, jäi nurjan puolen nukitus pois. Ryijyn käyttäminen vihkimisessä on säilynyt näihin päiviin asti. Kansanomaisiin ryijyihin omaksuttiin kuvioaiheita muista tekstiileistä, kuten kuvakudoksista ja merkkausliinoista. Syntyi myös ryijynkudonta-alueita, joiden ryijyissä on niille tyypillisiä kuvioita ja värivalintoja.

1800-luvun lopussa kansanomaisia ryijymalleja alettiin kerätä ja julkaista. Suomen Käsityön Ystävät otti tehtäväkseen kansanomaisten ryijymallien arkistoinnin uusien tekstiilien aiheiksi. Ryijyperinteen nosti uuden kiinnostuksen kohteeksi 1900-luvun alun kansallisromanttinen liike, jolloin ryijyjä suunniteltiin osaksi sisustuksen kokonaistaideteosta. Kansallisromantiikan myötä ryijystä tuli osa kansallista itsetuntoa ja ylpeyttä. 1920 ja -30-lukujen vaihteessa ryijyjen myynti kasvoi voimakkaasti, sekä valmiina tekstiileinä että tarvikepaketteina. Ryijyjen suunnittelijoina olivat usein aikakauden tunnetut tekstiilitaiteilijat.

1900-luvun lopulla alettiin suunnitella pienoisryijyjä, jotta ryijy löytäisi paikkansa myös pienissä asunnoissa. Syntyi uusi ryijytyyppi, ja myös kansanomaisia malleja sommiteltiin uudelleen. 2020-luvulla ryijyt ovat jälleen trendikkäitä sisustuksessa, ja aikaisempien vuosikymmenten ryijyt nähdään uudestaan arvokkaina.

Ryijyjä on perinteisesti valmistettu kangaspuissa kutoen, jolloin nukkalangat solmitaan loimilankoihin ja nukkarivien väliin kudotaan pohjakudetta. Yhdessä nukassa on tyypillisesti 3-4 lankaa. Ryijyn voi valmistaa myös ommellen pohjakankaaseen, jossa on valmiiksi tasaisin välein aukot nukkalankojen ompelemista varten.

Ryijyjä valmistusta voi tänä päivänä oppia eri organisaatioiden kursseilla ja oppilaitoksissa. Sosiaalisen median ryhmien vertaistuki ja mahdollisuus näyttää omia ryijyjään pitää yllä tekemisen perinnettä. Käsityöläiset ja taiteilijat suunnittelevat ja toteuttavat uusia ryijyjä, ryijymalleja ja tarvikepaketteja. Näyttelyt ja suunnittelukilpailut tekevät ryijykulttuuria näkyväksi. Ryijyperinne siirtyy eteenpäin ja uusiutuu monella tavalla: elinvoimaisuudesta kertovat uudet ryijyn tekotavat ja ryijyperinteen innoittamat uudet tuotteet. Ryijyihin liittyvä nostalgia kiinnostaa monia, ja innoittaa ottamaan selvää omista ryijystään sekä aloittamaan itse ryijyn tekemisen. Ryijyn valmistaminen on hidasta tekemistä, joka on hyvää vastapainoa aikataulutetulle elämälle.

Linkki ryijyperinteen kansallisen luettelon artikkeliin.

Saarijärven salomailla – palasista ja tarinoista koottu ryijy

Taito Keski-Suomi ja Taitokeskus Saarijärvi yhteistyökumppaneineen käynnistivät vuonna 2019 Saarijärven salomailla – palasista ja tarinoista koottu ryijy -hankkeen valtakunnallisen Käsityöperinnön kummitoiminta -hankkeen innoittamana.

Jo 1700-luvulta peräisin oleva saarijärveläisten oman alueen ryijy on vuosikymmenien aikana yhdistänyt alueen ihmisiä. Ryijymallista on useampia samanhenkisiä toisintoja. Kuvioaiheina ovat olleet muun muassa elämänpuu, mies- ja naishahmot, eläinhahmot, risti ja sakarasyrjäinen neliö. Mallia on valmistettu lahjaksi uusille sukupolville. Ryijyjä on tehty yksin ja yhdessä.

Ryijyjä valmistaneet käsityötaitajat ovat ikääntyneet ja on ollut pelkona, että valmistajien jatkumo katkeaa. Hankkeessa olemme koonneet talteen Saarijärven ryijyyn liittyvää muistitietoa ja valokuvanneet olemassa olevia ryijyjä. Ryijymalliin liittyvää arkistoaineistoa on kartoitettu sekä Saarijärven museon että Suomen käsityön museon kokoelmista, joiden kokoelmiin kertyvää uutta tietoutta tallennetaan.

Saarijärveläisen ryijyn valmistustekniikat, materiaalit ja osin kuviotkin ovat aikojen myötä vaihdelleet. Hankkeen yhtenä tavoitteena on ollut kartoittaa tämän hetken tilanne. Suullista muistitietoa tallennetaan kirjallisten lähteiden tueksi. Monilla Saarijärven seutukuntalaisilla on ollut muistoja ryijyn valmistamisesta, lahjoittamisesta, lahjaksi saamisesta ja käyttämisestä. Ryijy on edustanut omaa paikkakuntaa muun muassa vihkiryijynä.

Tavoitteena on rakentaa malli paikallisesti kiinnostavan käsityöperinteen tunnistamiseen, perinteestä huolehtimiseen ja uudistamiseen sekä toteuttaa uusi ”ryijy” tai ryijyperinne. Saarijärveläiset käsityön harrastajat, käsityön tekijät ja paikallisesta historiasta kiinnostuneet ovat saaneet mahdollisuuden osallistua oman käsityökulttuuriperintönsä vaalimiseen ja arvostamiseen.

Saarijärven seutukunnan taiteen perusopetuksen käsityökoulun oppilaat ovat tutustuneet ryijyperinteeseen ja toteuttaneet oman Elämänpuuryijyn. Omia pienoisryijyjä on toteutettu alkuperäisten ryijyjen kuvioita palastelemalla. Paloja voi toteuttaa yksin tai yhteisöllisesti. Ryijyhankkeessa ovat olleet mukana myös Museon ystävät, Saarijärven taiteilijaseura Siena, Suomen käsityön museo ja Saarijärven museo. Hanke jatkuu edelleen ja osallistumaan innostetaan edelleen kaiken ikäisiä henkilöitä ja ryhmiä. Paikallisen käsityöperinteeseen tutustuminen jatkuu.