Tekstiilityö ja tekninen työ yhdistettiin vuonna 2016 kaikille yhteiseksi käsityöksi. Taustalla oli muun muassa tasa-arvotoimikunnan näkemys, että käsityönopetuksessa rikottiin tasa-arvolakia. Samaan aikaan yhteiskunta teknologisoitui kovaa vauhtia ja ongelmat oppiaineiden yhteensovittamisessa kasvoivat.

Teknisen työn luokat ovat kuin keskisuuren yrityksen tehdashalleja, tekstiilityön luokat ovat pysyneet suurin piirtein ennallaan. Julkisuudessa käynnistyi pääasiassa teknistä työtä opettavien ylläpitämä keskustelu opetuksen ongelmista, joita olivat muun muassa opetustuntien vähentyminen, heikot oppimistulokset ja oppijoiden kato.

Vuonna 1866 hyväksytty kansakouluasetus sisälsi sukupuoleen sidotun, tyttöjen ja poikien käsityönopetuksen, tosin eri syistä. Tyttöjen tuli oppia kodissa tarvittavat taidot ja oppia hyviksi perheenemänniksi. Poikien opetus perustui käsityöläisammatteihin, kuten puu- tai metalliseppä. Yhteistä oli käsillä tekeminen työkaluja hyödyntäen, mikä tarkoitti, että kädet ohjasivat tekemistä työkalujen ollessa ”käden jatkeita”.  Peruskoulu-uudistuksessa 1970-luvulla pyrittiin purkamaan sukupuolisidonnaisuutta, tulivat tekstiilityö ja tekninen työ. Uutena tuli oppijoiden mahdollisuus valita joko/tai oppiaine. Kulttuurisesti ja sisällöllisesti traditio jatkui kutakuinkin entisellään.

Käsityö on perustaito, yhtä tärkeä kuin lukeminen, kirjoittaminen ja laskeminen.

Ihminen on kädellinen olento, jolla kolmasosa aivoista ohjaa käsillä tekemistä. Käsityö on siis perustaito, yhtä tärkeä kuin lukeminen, kirjoittaminen ja laskeminen. Käsityö tulisi palauttaa erilliseksi oppiaineeksi ilman materiaalilähtöisyyttä. Keskiössä tulisi olla kädet, käsityöllisten työkalujen (vasara, virkkuukoukku, akkuporakone, silmäneula) käyttö sekä aivot, eli oikeus päättää tekemisen sisältö itse ja oikeus ajatella. Aivot saataisiin työskentelemään täysillä, mikä on olennainen lapsen kehittymisen osa-alue. Käsillä tekeminen auttaa muun muassa avaruudellista hahmottamista, ja muutenkin matematiikka ja käsityö tukevat toisiaan.

Teknologia osana opetusta

Teknologia on myös olennainen osa arkea ja sen sisällyttäminen perusopetukseen on perusteltua. Miten määrittelisin teknologian? En ole teknisen työn opettaja, joten tämä esimerkki avatkoon käsitystäni käsityön ja teknologian erillisyydestä.

Olin saanut luokkaan tietokonepohjaisen ompelukoneen. Opeteltiin sen käyttöä kuvioiden kirjomisessa. Vuorotellen oppijat toteuttivat haluamansa kuvion. Kone ompeli ja oppija odotti toimettomana. Hänen piti valita kuvio, oppia säätämään kone ja pujotella ompelulanka. Jos käyn teknisen työn tiloissa, ei tulisi mieleenkään koskea koneisiin ilman perusteellista ohjausta. Jo työturvallisuudesta huolehtiminen on olennainen osa opetusta. Vasaran tai sahan voin niitä tarvitessani huoletta lainata.

Ajattelu ja oivaltaminen käsityössä

Olen vuodesta 1970 kehittänyt tekijäkeskeistä käsityön opettamista kolmasluokkalaisista ikäihmisiin. Tuolloin ei vielä ymmärretty käsien ja aivojen merkittävää yhteyttä. Opetustapani ydin on, että oppija sekä suunnittelee että toteuttaa itse tuotteensa. Opettajaa tarvitaan avaamaan mahdollisuuksien ovia. Oppijan ei tarvitse keksiä pyörää uudelleen.

1990-luvun laman jälkeen alakoulun luokanopettajat alkoivat opettaa myös käsityötä. Siitä seurasi, että yläkouluun tullessaan oppijat ensimmäiseksi kysyivät mallikirjoja. Syyslukukausi meni sen oppimiseen, että oli lupa ajatella itse. Kun sain opettaa kolmannesta yhdeksänteen luokkaan, moni teki päättötyön ompelemalla lukioon vanhojen päivän puvun. Siihen ei tänä päivänä resurssit riitä, ei ajalliset eivätkä taidolliset.

Käynnissä oleva kriittinen tekoälykeskustelu ja -tutkimus on keskittynyt pääsääntöisesti kirjallisen tekstin tuottamiseen/muistamiseen. Helsingin Sanomien (Tervetuloa aivomädän aikakauteen, 17.9.2025) artikkelissa nostetaan esille, miten tuoreet tutkimukset kertovat tekoälyn ja sosiaalisen median käytön heikentävän oppimista ja kognitiivisia taitoja. Tarvitaan lisää tutkimusta siitä, miten tekoäly vaikuttaa ihmisten kykyyn muistaa ja säilyttää tieto. Keskusteluun on nostettava myös käsillä tekeminen/käsityö, sillä sen syvempi määritelmä on tässä keskustelussa jäänyt paitsioon.

Lapsiasiainvaltuutettu Elina Pekkarisen mukaan kasvatuksen lähtökohtana pitäisi olla lapsen oikeus kasvaa itsensä näköiseksi ihmiseksi. On tärkeätä, että lapsen oma arvo ja identiteetti tulevat huomioiduksi. Aivotutkija Minna Huotilainen haastaa myös koulumaailmaa soveltamaan aivotutkimuksen tuloksia. Käsityötieteen professori, emerita Pirkko Anttila kehitti käsityötieteen. Se tarjoaa lähestymistavan tutkia käsillä tekemistä pedagogiikan, työtapojen, materiaalien ja innovaatioiden näkökulmista palvellen siten myös käsityönopetuksen kehittämistä. Käsien ja aivojen yhteistoiminnan merkitys on nostettava muun ajattelua vaativan oppimisen rinnalle perustaidoksi.

Lopuksi muisto kolmannen luokan käsityötunnilta. Tehtävänä oli toteuttaa hyödyllinen esine. Erityisen vilkas poika halusi ommella kummitushupun. Se oli tarpeen, kun hän toukokuussa lähtisi kummittelemaan. Selvä. Ylivilkkaus oli hyllytetty, poika keskittyi ja työ tuli valmiiksi.