Korinpunonnan materiaaleja

16.01.2024
Pärekorin reunavanteen punontaa.

Korit ovat eri puolilla maailmaa olleet aina tärkeitä säilytyksen ja kuljetuksen apuvälineitä. On luonnollista, että punontaan käytetyt materiaalit vaihtelevat eri puolilla maailmaa saatavuuden mukaan. Materiaalille tärkeitä ominaisuuksia ovat kestävyys, muovautuvuus ja taipuisuus ja lujuus myös kuivana. Erilaiset kasvit ovat tänäänkin korien päämateriaali, teollistumisen myötä kasveja jäljitteleviä synteettisiä materiaaleja on toki alettu käyttää myös korinpunontaan, mutta käsityöläisten ykkösmateriaalina ovat säilyneet erilaiset luonnonmateriaalit.

Tutustumme tässä muutamiin Suomessakin yleisesti ja perinteisesti käytettyihin punonnan luonnonmateriaaleihin.

Paju

Nainen kantaa sylissään kerättyä pajunoksien nippua.

Pajua kasvaa Suomessakin villinä laajasti ja lajikkeita on useita. On kuitenkin hyvä huomata, että pajunkaan kerääminen ei kuulu jokaisen oikeuden piiriin, vaan keruuseen tarvitaan aina maanomistajan lupa. Omalla maalla olevaa pajukasvustoa voi helposti alkaa myös ”viljellä”, pajukasvuston voi leikata alas kerran vuodessa ja se versoo uutta seuraavaan vuoteen

Pajun keruuaika alkaa syksyllä, kun lehdet ovat pudonneet ja jatkuu alkukevääseen jopa maalis-huhtikuulle. Silloin kasvi on lepotilassa, kuori ei irtoa ja paju on sitkeää ja taipuisaa.

Kerätty paju säilötään kuivattuna ja se liotetaan ennen punomista, jotta paju saadaan taas taipuisaksi. Pajua käytetään punonnassa usein koreihin, puutarhan aitoihin ja kasvitukiin sekä amppeleihin.

Kädet punomassa koria pajusta.
Paju on monipuolinen punontamateriaali, jota on myös hyvin saatavilla. Paju soveltuu hyvin ulkona käytettäviin koreihin ja puutarhatukiin sekä aitoihin. Kuvat Sonja Karlsson.
Kädet punomassa pajukorin reunaa.

Päre, lastu ja viilu

Punottuja pärekoreja.

Suomessa perinteiset pärekorit on valmistettu metsämännyn pintapuusta käsin kiskomalla tehdystä päreestä. Tällainen päre on erityisen kestävää ja hyvää materiaalia kestävyyttä vaativien korien valmistukseen, esimerkiksi halkokoreihin.  Punontataidon tärkeää osaamista on päreiden asettaminen puunsyyn suhteessa oikein päin, jolla on merkitystä päreiden kestävyyteen. Aitoon perinteiseen pärekoriin ei käytetä mitään nauloja tai muita kiinnikkeitä, vaan kori ja punos rakentuu taidokkaalla oikein suunnitellulla punoksella. Kiskotun päreen valmistus on erityinen perinnetaito, jonka osaajia ei ole enää paljon. Pärekorien valmistus kiskotuista päreistä onkin kirjattu aineettoman kulttuuriperinnön kansalliseen luetteloon.

Nykyään käsin kiskotun päreen on kaupallisessa korituotannossa usein syrjäyttänyt teollisesti höylätty lastu tai viilu.

Maailmalla pärekorityylisiä, puulastusta punottuja koreja on tehty eri puulajeista, paikallisen saatavuuden mukaan. Puun tuntemus ja lastun tekotaito on perinneosaamista, joka siirtyy sukupolvelta toiselle.

Mies halkaisee puukolla pärettä.
Kuvat Gunnar Bäckman.
Pärekorin reunavanteen punontaa.

Tuohi

Tuohesta punottu rasia.
Kuva Sami Perttilä.

Kaunis vaaleapintainen koivun tuohi on hyvin perinteinen punontamateriaali. Tuohi irrotetaan kasvavasta puusta isoina levyinä kiskomalla, yleensä alkukesästä ennen juhannusta. Koska puu kärsii usein tuohen keruusta, tuohen saatavuus on huonoa. Tuohen keruu ei ole jokaisen oikeus, joten metsänomistajan lupa tarvitaan keruuseen aina. Kuivattu tuohilevy säilyy käyttökelpoisena vuosia. Helpointa punottavaa on melko ohut tuohi, eri koivulajeista ja eri ikäisistä puista saadaan eri paksuista tuohta.

Punontaan tuohi leikataan usein suikaleiksi, joita käytetään palttinapunoksena punomiseen. Tuohi on punottuna sitkeää ja kestää hyvin käyttöä.

Heinät ja korret

Heinistä ja kukista punottu pieni kori naisen kädessä.

Monet luonnonheinät ja korret sopivat hyvin punontakokeiluun. Ne ovat herkkiä, joten niistä punottavat korit ovat usein enemmän koriste-esineitä kuin kestäviä käyttötuotteita, tekniikan harjoitteluun ne taipuvat kuitenkin mainiosti. Rauhoittamattomia heiniä saa yleisesti myös kerätä muualta kuin luonnonsuojelualueilta, joten niitä on helppo myös saada pieniin omiin punontakokeiluihin.  Myös kotipuutarhasta löytyy paljon hauskoja kasveja punontakokeiluun.

Punontaan sopivia heiniä etsiessä kannattaa kiinnittää huomiota kasvin kasvutapaan, pitkät korret ja lehdet sopivat hyvin punontaan. Kannattaa myös kokeilla kasvin lujuutta vetämällä ja taivuttamalla, sitkeät ja taipuisat kasvit ovat parhaita punontamateriaaleja.

Heinät käytetään punontaan yleensä tuoreena ja kasvien kuivuessa punos löystyy. Punoessa kannattaa siis pyrkiä tekemään punoksesta riittävän tiivis ja tukeva ettei kori hajoa käsiin punoksen kuivuessa.

Punontaan sopivia heiniä, kukkia ja kotipuutarhan kasveja:

  • kärhö
  • humala
  • iiris
  • päivälilja
  • hajuherne (kaunis koriste korin seassa)
  • niittyleinikki (kaunis koriste korin seassa)
  • koiranputki (kukat kuivuvat ruskeiksi)
  • ohuet heinät
Pyöreän korin punontaa heinistä
Heinää voi käyttää myös korin punoksena. Kuva Johanna Aydemir.
Heiniä ja oksista punottu harva kori ulkopöydällä.
Köynnöskasvit taipuvat hyvin punontaan. Kuva Anna Siekkinen.

Kaisla

Järvikaisla on rannikkoseutujen yleinen punontamateriaali. Sitä kasvaa nimestään huolimatta myös meren rannoilla ja joissa ja vuosittain uusiutuvat vahvat kasvustot ovat lähes loputon materiaalin lähde. Runsaasta esiintymisestä huolimatta kasvin kerääminen ei kuulu jokaisen oikeuden piirin, vaan keräämisen tarvitaan vesialueen omistajan lupa.

Järvikaislan voi helposti sekoittaa järviruokoon ja onkin tärkeää oppia tunnistamaan nämä kasvit erikseen, jos suunnittelee punontamateriaalin hankintaa. Järvikaislan korsi on täyteinen ei ontto kuten järviruokon ja järvikaislan korsi on suora pitkä ilman lehtiä, järviruokossa taas on varressa niveliä ja lehtiä.

Kaisla kerätään kesällä sen kukkiessa nyhtämällä se juuresta. Punontaan käytettävä järvikaisla kuivatetaan, jolloin kasvi sitkistyy. Ennen punontaa kasvi sitten kostutaan, jolloin se kestää taas taivutusta.

Olki

Oljista punottu laakea vati.
Kuva Sameli Rantanen, Tarinatuote-projekti Taitoliitto.

Olki on maatalousvaltaisessa yhteiskunnassa ennen ollut luonnollinen punontamateriaalia, koska sitä on saatu ikään kuin hukkamateriaalina sadonkorjuun aikaan. Pitkäkortinen kullankeltainen olki on kaunis myös punottuna, vaikka ensin siitä tuleekin mieleen erilaiset koristeet. Koreihin olki punotaan usein nippuina, koska yksittäinen korsi on varsin hauras ja heikko kuivana. Oljesta on punottu korien lisäksi myös paljon hattuja ja erilaisia koristeita.

Viljan korjuun koneellistuttua ja viljalajikkeiden jalostuksen myötä pitkän oljen saatavuus on vähentynyt. Nykyään oljen punonnan taitajia Suomesta on enää vaikea löytää.

Rottinki

Punotun rottinkikorin reunapunos lähikuvassa.

Rottinki on yksi palmukasvilajike, jonka alkuperä on Aasian trooppisissa metsissä. Rottinki on ehkäpä maailman eniten käytetty punontamateriaali, sitä on käytetty laajasti eri puolilla maailmaa niin koreihin kuin myös huonekalujen valmistukseen punoen.

Kasvi sopii erityisen hyvin punontaan, koska se kasvaa pitkää ja ohutta kasvustoa. Rottingin hyvä laatu onkin ollut syy, miksi se on maailmanlaajuisesti tullut yleisemmin kasvavaa pajua suositummaksi punontamateriaaliksi. Rottinki kestää hyvin taivutusta ja sitä voidaan käyttää myös halkaistuna.

Rottinki kasvusto on nopeakasvuista. Kasvin vastuullisuuteen maailmanlaajuisesti on kiinnitetty huomiota, pitkät kuljetusmatkat nostavat materiaalin hiilijalanjälkeä. Toisaalta kasvi tarvitsee rinnalleen tukipuustoa ja rottingin keruulla on nähty myös sademetsiä säästäviä vaikutuksia, kun väestö haluaa suojella puukasvustoa saadakseen kerättyä rottinkia. Rottingin keruu on myös merkittävä työllistä köyhillä alueilla. Rottingin tuotantoon on kehitetty sertifikaatteja, joilla halutaan varmistaa kestävä tuotanto ja metsien säilyminen tulevaisuuteen.

Rottinkikoreja torilla pinossa.
Kuva Pixabay.
Rottinkikori naisen sylissä.
Rottingista tehdään myös lastumaista punontamateriaalia. Kuva Hilja Mustonen.

Juuret

Juuresta punottuja laakeita vateja.
Kuva Sameli Rantanen, Tarinatuote-projekti Taitoliitto.

Puunjuurien käyttäminen punontaan on Suomessa ollut kolttasaamelaisten erityistaito. Materiaali on luonnollista juuri pohjoisen käsitöissä, koska siellä muiden luonnonmateriaalien ja kasvien saatavuus ei ole ollut sama kuin eteläisemmässä Suomessa. Juuret ovat erityisen sitkeitä ja vahvoja ja niitä onkin käytetty myös ompelumateriaalina esimerkiksi tuohitöissä.

Juurien kerääminen ja puhdistaminen on työläs ja hidas prosessi. Lopputulos on kiiltäväpintaista ja kaunista kestävää punontamateriaalia. Usein punontaan on käytetty männyn juurta.


Teksti Johanna Aydemir.

Lähteet:

Anne Raine

Anna Siekkinen

Johanna Riepula

Bryan Sentanse, Basketry. A World guide to traditional techiques. Thames & Hudson, 2001.

https://www.wwf.org.la/projects/sustainable_rattan_bamboo/

https://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/wiki/P%C3%A4rekorien_valmistus_kiskotuista_p%C3%A4reist%C3%A4

https://craftstories.fi/