Sinikka Lakkinen on käsityön harrastaja isolla alkukirjaimella
Vuoden 2026 käsityöharrastajaksi valittu Sinikka Lakkinen ajattelee, että käsityöt tekevät hänestä paremman ihmisen.
Sastamalalainen maitotilallinen Sinikka Lakkinen on valittu vuoden 2026 käsityöharrastajaksi.
”Vuoden käsityöharrastaja 2026 edustaa sitä, mitä käsityö parhaimmillaan on: iloa, osaamista, yhteisöllisyyttä, jatkuvaa oppimista ja tekemisen voimaa keskellä tavallista arkea”, perustelee raati valintaansa.
46-vuotias Lakkinen on harrastanut käsitöitä pienestä pitäen lähes tauotta. Hän innostui lapsena neuleista äidin ja siskon esimerkin myötä. ”Sanoin, että opettakaa nyt sitten minuakin, ja he opettivat”, Lakkinen muistelee.
Ensimmäisenä puikoilla syntyi vaaleanpunainen nukenpeitto, jonka silmukat karkailivat. Vuosien varrella neulepuikkojen rinnalle ovat tulleet muun muassa virkkuukoukku, kangaspuut ja ompelukone.
”Teen lähinnä teksiilipuolen juttuja”, Lakkinen kertoo. ”Jos olisi aikaa, tekisin ja opettelisin enemmän erilaisia tekniikoita.”
Lakkisen pyörittämän Tekomaan maitotilan arki on kiireistä. Erilaiset käsityökurssit mahtuvat kuitenkin ajoittain osaksi yrittäjän arkea. Kursseihin liittyvä yhteisöllisyys on Lakkiselle iso juttu.
”Se ei ole vain yhdessä tekemistä, vaan myös ajatustenvaihtoa ja oppimista toisilta. Kun kurssille menee, miettii, että onkohan tämä minun juttuni, mutta kun tekeminen vie mennessään, niin porukkakin hitsautuu yhteen. Puheenaiheita löytää ihan vieraidenkin ihmisten kanssa.”
Oma tila käsitöille
Tekomaan tilan pihamaalla on Sinikka Lakkisen oma käsityökamari. Siellä seinillä roikkuvat upeat ryijyt ja seinustoja kiertää laatikkokaupalla kuteita ja lankoja. Keskellä huonetta seisovat kangaspuut.
”Ne ovat mummun vanhat. Kangaspuissa tuntee sydämessään sen, että käsityö on meidän eri sukupolvien yhteinen juttu. Varsinkin nyt, kun mummuja ei enää ole.”
Lakkisen laskujen mukaan suvun esiäidit ja isomummut ovat ainakin viiden sukupolven ajan olleet käsityöihmisiä. Nyt käsityöt elävät osana Lakkista ja hänen siskoaan: he ostavat toisilleen lankoja ja kankaita, käyvät yhdessä tapahtumissa ja vaihtavat ohjeita.
Yhtäkkiä kässäkamarin ovesta astuu sisään Lakkisen isä Veikko. Hän kysyy, onko tytär muistanut kertoa, että käsityöt kulkevat suvussa. Juuri siitä puhuimme, vastaamme. Isä kääntää keskustelun tilaan, jossa istumme. ”Aiemmin nämä laatikot olivat yläkerran huoneessa ja rupesin jo pelkäämään, että putoaako välikatto, kun painoa tulee vain lisää”, hän sanoo viitaten käsityötarvikkeisiin.
Sinikka Lakkisen oma tila käsitöille valmistui piharakennukseen nopeasti. ”Kyllähän tähän saataisiin enemmänkin tilaa vielä”, isä pohtii.
”Täällä on oma rauha tehdä”, tytär jatkaa. ”Ei haittaa vaikka kangaspuut kolisee ja paukkuu. Tekemisen voi jättää kesken ja kaikki on aina valmiina. Illalla täällä pystyy kutomaan töiden jälkeen vaikka vain tunninkin ja saa vähän olkapääjumppaa.”
Aktiivinen vaikuttaja
Lakkinen on mukana monessa: tuottajajärjestöissä, kunnallispolitiikassa, meijerin ja pankin hallinnossa. Lisäksi hän on istunut muutaman vuoden ajan Taito Satakunnan hallituksessa.
”Se on antanut tähän käsityöhommaan vähän erilaista näkemystä. Taitokeskuksetkaan eivät tule tyhjästä. Täällä Sastamalassa etenkin käsityökoulu ja taiteen perusopetus ovat tosi hienoja juttuja. Sellaiseen kun olisi itse päässyt lapsena! Tosi hienoa, että se on mahdollista nykynuorisolle”, Lakkinen sanoo.
Lakkista kysyttiin mukaan hallitukseen. Kiireinen yrittäjä joutui hetken pohtimaan vastaustaan, mutta ei ole katunut. ”Olen saanut siitä enemmän kuin mitä se on minulta vienyt”, hän sanoo. ”Järjestötoiminta on minulle luontaisaa. Haluan vaikuttaa ja olen saanut mahdollisuuksia päästä mukaan hoitamaan yhteisiä asioita.”
46-vuotiaana Lakkinen on Taito Satakunnan hallituksen nuorin jäsen. Yhdistystoiminnassa on tavallinen ongelma, miten mukaan saadaan uusia innokkaita ja aktiivisia tekijöitä, jotta toiminta säilyy myös jatkossa.
”Taito Satakuntaan tekijöitä on toistaiseksi löytynyt. Koen, että hallituksessa mukana olevilla on annettavaa ja pystymme keskustelemaan asiat hyvin läpi. Mutta kyllä tämä aika myös haastaa yhdistystoimintaa”, Lakkinen kertoo.
Käsityöt ovat osa itseä
Kun Lakkiselta kysyy, mikä on tyypillinen hänen valmistamansa käsityö, hän vastaa neule ja pienen pohdinnan jälkeen lisää: ”Villapaita, ehkä”.
Neuleita hänellä on lähes aina kesken. Usein niitä koristavat pitsit tai palmikot. Kirjoneuleitakin on syntynyt aika kasa, vaikka Lakkinen kuvitteli pitkään, ettei hänestä ole tekemään niitä. ”Kun vaan tekee, niin kyllä sitä oppii.”
Käsityöt auttavat minua voimaan paremmin.
Ja tehnyt Lakkinen tosiaan on. Omien vaatteidensa lisäksi Lakkinen tekee lämmikkeitä myös läheisille. Veljen perheelle valmistui jouluksi yhdeksän kirjoneulepaitaa ja isäkin kulkee Lakkisen valmistamissa vaatteissa.
”Itse tehty lahja on osa minusta, ja olen tehnyt sen ajatellen lahjan saajaa. Olen ollut olemassa, kun annan itse tehtyjä lahjoja”, Lakkinen kuvailee ajatteluaan.
Käsitöiden tekeminen on yrittäjälle myös keino purkaa stressiä. Se on se hetki päivästä, kun voi tehdä jotain ihan muuta kuin arkiaskareita. ”Käsityöt nollaavat pään ja ajatukset”, Lakkinen sanoo. ”Totta kai se on myös niin, että kun siitä tykkää, niin sitä tekee. Mutta käsityöt auttavat minua voimaan paremmin. Ne tekevät minusta paremman ihmisen.”
Teksti ja kuvat Sonja Karlsson.
Vuoden käsityöharrastaja 2026
Tunnustuksella halutaan nostaa esille käsityökulttuuria edistäviä osaajia sekä lisätä käsityöharrastuksen tunnettuutta ja arvostusta. Käsityön edistäminen on suuria merkittäviä tekoja tai pienen pieniä askeleita pitkäjänteisesti askeltaen.
Palkintona Suomen Kädentaidot -messujen messuviikonloppu-paketti hotellimajoituksella marraskuun messuille. Vuoden käsityöharrastaja valinnan tekivät yhteistyössä Taitoliitto, Kansalaisopistojen liitto sekä Suomen Kädentaidot -messut.
Vuoden käsityöharrastaja 2026 edustaa sitä, mitä käsityö parhaimmillaan on: iloa, osaamista, yhteisöllisyyttä, jatkuvaa oppimista ja tekemisen voimaa keskellä tavallista arkea.
Sinikalle käsityöt ovat luonnollinen ja erottamaton osa elämää, arkea ja identiteettiä.
Hän tekee käsitöitä työn, yrittäjyyden ja yhteiskunnallisen vaikuttamisen rinnalla tinkimättömällä innolla ja ilolla.
Maitotilayrittäjän arki rakentuu aikaisista aamuista, iltalypsyistä ja tilan jatkuvasta työstä, mutta silti käsitöille löytyy aina aikaa. Hän neuloo, ompelee ja kutoo itselleen sekä läheisilleen, toimii testineulojana ja osallistuu aktiivisesti kursseille oppiakseen uusia tekniikoita ja kehittääkseen osaamistaan. Hänen kiinnostuksensa käsityöhön on ennakkoluulotonta, uteliasta ja monipuolista.
Hän tekee käsitöitä aidosta tekemisen ilosta – ilman tarvetta korostaa omaa osaamistaan. Sinikka toimii aktiivisesti yhdistys- ja hallitustyössä, edistäen käsityökulttuuria osana kansalaisyhteiskuntaa.