Sirkka Könönen -maailmanvärittäjä

Tekstiilitaiteilija Sirkka Könönen keämökillään.

Eikö niin, että kaikki tuntevat Sirkka Könösen suunnittelemat neuleet? Ne hehkuvan väriset kirjoneuleet ja ryijyt, joissa näkyy suomalaisen luonnon kauneus? Mutta kesä-Sirkkaa eivät kaikki varmasti tunnekaan. Boheemia luonnonsuojelijaa, jonka kesäpaikassa lepäillään joutsenhuoneessa päättömän Jeesus-patsaan katsellessa ikkunalaudalla.

Jos näkisi vain pelkästään Sirkka Könösen suunnitteleman neuleen, voisi kuvitella, että neuleen takaa löytyy tiukan brändikoulutuksen saanut designeri, joka myy luksusneuleitaan valkoisessa galleriatyyppisessä myymälässä Helsingin Esplanadilla. Ne, jotka tuntevat Könösen ja ovat käyneet hänen myymälässään Helsingin Liisankadulla, tietävät mielikuvan jokseenkin harhaanjohtavaksi. Myymälä on, noh, melkoinen kokemus. Ja kokemus on myös kesävierailu hänen kesäpaikassaan Kirkkonummella.

Haastattelun ajankohtana luonto on kauneimmillaan, kukat kukassa, linnunpoikaset äänessä. Könösen puutarha on juuri nyt kuuleman mukaan ”aika siistinä”.

Sirkka Könösen kesämökin sisustusta.
Sirkan sisustus oli runsas ja boheemi.
Sirkka Könösen kesämökin sisustusta.

– Sain eilen naapurin avustuksella nurmikonleikkurin viimeinkin toimimaan. Ja kun se sitten toimi, innostuinkin sillä ajelemaan oikein kunnolla. Ajoin muun muassa yhden sähköjohdon poikki, Könönen nauraa.

Tilanne on helppo kuvitella. Könönen on omalla tavallaan hetken lapsi:

– Onko sulla uikkarit mukana? Minun pitäisi päästä pesemään hiukseni tuohon läheiseen järveen? Vai pitääkö, mitä mieltä olet, hän kysyy ihan aluksi.

Ja kun hänelle vastaa, että hiukset ovat ihan ok noinkin, seuraavaksi hän päättää laittaa hieman huulipunaa. Sitä pitää olla kun valokuvataan.

Sirkka Könösen kesämökki.

Sirkka Könönen on yksi Suomen tunnetuimmista tekstiilitaiteilijoista. Tunnetuimpia tuotteitaan ovat jo mainitut neuleet, mutta on hän tehnyt paljon muutakin, esimerkiksi taidetta. Juuri nytkin hän on palannut Venäjältä, jossa hänen töitään oli näytillä.

Könönen oli vienyt näytille Karhu-oluttölkeistä leikatuista karhun kuvista rakennetut kunniamerkin, sormuksen sekä kunniamerkkiketjun. Aikaisemmin häneltä on valmistunut samasta materiaalista karhu-kruunu. Karhu-teoksista taidekriitikot ovatkin hakeneet viittauksia Venäjän presidentti Putiniin…

– Sain Venäjällä stipendinkin noista töistäni, hän nauraa ja jatkaa:

– Ymmärsivät ironian.

Kun Könöseltä pyytää saada kuvaa nähtäväksi kyseisestä installaatiosta, on vastaus hyvin könösmäinen.

– Ei minulla ole siitä nyt hyviä kuvia, ehkä saan niitä joskus myöhemmin. Se koko teos on vielä Venäjällä, yksi ystäväni tuo sen sitten takaisin jossakin vaiheessa.

Siinä, missä nykytaiteilijat pitävät yllä nettisivuja, joissa uusimmat teokset on komeasti studiokuvattu, Könönen kulkee omia polkujaan. Hänellä ei edes ole omia nettisivuja.

– Esimerkiksi nettikauppa, mitä minä sillä? Jos joku jonkun neuleen sieltä ostaisikin, niin johan sitä sitten saisi palautella takaisin kun ei se kuitenkaan olisi kokeilematta sopiva. Enhän mä ole mikään bisnestyyppi. Itse asiassa koko sana bisnes on epämiellyttävä.

Mutta vaikka bisneksestä puhuminen ei Könösen suuhun sovikaan, toki hän tietää tekstiilialan haasteet ja lainalaisuudet.

– Onhan nuo alvit aika keljuja… Ja onhan se totta, että kyllä työllä jollakin tavalla täytyy myös pystyä elämään. Tietysti eri asia on, minkälaista elämää haluaa ylläpitää.

Luonnon kunnioitus näkyi myös Sirkan taiteessa

Könönen itse ei elä pröystäillen vaan pyrkii tekemään ”oikeanlaisia” valintoja, joihin kuuluu luonnon kunnioitus, kierrätys – ja keräily.

Keräily onkin hänen elämässään saanut melko suuret mittasuhteet. Mutta vaikka tavaraa on paljon, niiden sommittelussa ja väreissä on jokin ainutlaatuinen logiikka. Ja mitä vielä tulee keräilyyn… Jos Könönen kerääkin valmiita esineitä, hän kerää myös metsäretkiltään puun paloja, linnunsulkia, ruostuneita kattilanpohjia ja ritilöitä, kiviä…

Riippumatta siitä, miten eläkeikää määritellään, Könönen on joka tapauksessa niillä nurkilla. Eläke-termi ei vaan mitenkään istu yhteen hänen kanssaan. Itse asiassa sellaisesta puhuminenkin tuntuu jotenkin hankalalta.

Mutta jos tulevaisuudensuunnitelmista jotakin kuitenkin pitäisi puhua…

– Jaa-a, enpä ole suunnitellut. Tulee mitä tulee. Minulla on myymälä ja neuleet ja taide. Tietysti on myös tämä paikka, kuten myös koti Helsingissä myymälän yläpuolella. Tämä on tällaista pätkätyöläisen elämää ja sitä se varmaan on siihen asti, kunnes se ei enää sitä ole. Ei tulevaisuutta oikein muuten pysty suunnittelemaan kuin että päättää elää päivän kerrallaan.

Entä jos Sirkka Könösen pitäisi nyt olla nuori ja päätyä käsi- ja taideteollisuusalalle, mihin hän päätyisi?

– Onpa hankala kysymys. Vaikkakin uskon, että tulevaisuudessakin Suomessa on mahdollista pärjätä tällä alalla. Pitää vaan tehdä asioita, jotka ovat omalla tavallaan ainutlaatuisia sekä ehdottomasti perusteltuja. Turhaa tavaraa ei kannata tehdä.

– Mutta mitä tekisin itse, jos olisin nuori? En mitenkään pysty kuvittelemaan olevani nuori. Mutta siis jos olisin… Voisin kyllä harkita ryhtyväni eläintenhoitajaksi.

Aha. No siinä tapauksessa tämä juttu on varmasti viisainta lopettaa toteamukseen, että onneksi Könönen ei ole nuori.


Teksti ja kuvat mökiltä: Tiina Aalto.
Artikkeli on julkaistu Taito-lehdessä 2013.
Yläkuva Suomen käsityön museo. Kuvaaja Pertti Nisonen.
— Sirkka Könönen kuoli vuonna 2018. —

Sirkka Könönen (1947–2018)

Sirkka Könönen valmistui Taideteollisesta korkeakoulusta tekstiilitaiteen linjalta vuonna 1979, jonka jälkeen neulemaailma vei hänet mennessään. Uskomattoman värimuistinsa avulla Könönen väritti neuleissaan suomalaisesta luonnosta esille pieniä yksityiskohtia meidän kaikkien nähtäville. Värien ja kuvioiden sommittelu sekä aikaansa nähden uskaliaat väriyhdistelmät erottivat Könösen tuotannon muista valmistajista. Neuleet paitsi jatkoivat suomalaista neuleperinnettä, myös uudistivat sitä kuviointinsa ja värityksensä puolesta. Taiteellisen silmää ohjasi myös Könösen laaja käytännön osaaminen. Hän hallitsi neuleen suunnitteluprosessin kokonaisuudessaan luonnoksista lopputuotteeseen, valmiiseen neuleeseen ja sen huoltoon saakka. Tämän laadukkuuden vuoksi Könösen neuleet markkinoivat osin itse itseään – myös kansainvälisesti.

Kasvisto, käsin neulottu villapaita. Malli kuuluu ensimmäisiin Sirkka Könösen suunnittelemiin kasviaiheisiin neulepaitoihin, ja sen ensimmäinen versio on Könösen mukaan suunniteltu 1980–1985. Mallista on useita eri värivariaatioita. Kuva Suomen käsityön museo. Kuvausaika 1990-luku. Kuvaaja Tarja Trygg.