Helsinkiläinen Niko Lindgren on yksi Korjauskaupunki-toiminnan ja yhteisön perustajajäsenistä. Korjauskaupunki on matalan kynnyksen toimintaa, joka kokoaa yhteen lähinnä vaatteiden ja tekstiilien korjaamisesta kiinnostuneita opettelemaan korjaamista yhdessä. Ajatus on jakaa taitoja ja miettiä ratkaisuja yhdessä ja kannustaa korjaamiseen. Tänä vuonna Korjauskaupunki on esittänyt #korjaa12-haasteen, jossa tavoitteena on vuoden aikana vähintään kuukausittain korjata yksi esine tai vaate.

”Korjauskaupunki sai alkunsa keväällä 2022, kun Satu Tani huhuili somessa, onko meillä lähistöllä mitään korjauskahvilaa tai muuta tapaamispaikkaa korjaamisesta kiinnostuneille. Minä olin jo vuosia aiemmin hurahtanut erityisesti sashiko-parsintaan ja kiinnostuin aiheesta. Minua oli juuri pyydetty Kalasataman Vapaakaupunki-olohuoneelle pitämään sashiko-työpajaa, joten ilmoittauduin kiinnostuneeksi ja paikkakin oli sopivasti tarjolla”, Niko kertoo yhteisön synnystä. Nyt Korjauskaupunki-toimintaa on Helsingissä jo useammassa paikassa ja toiminta on levittäytynyt myös Vantaalle, Tampereelle, Turkuun ja Jyväskylään, joissa omat aktiiviset yhteisöt toimivat koolle kutsujina.

”Opiskelin nuorempana valokuvausta Englannissa ja siellä olin törmännyt Repair Cafe -toimintaan. Tapa tehdä yhdessä tuntui hyvin luontevalta ja kiinnosti saada vastaavaa myös Suomeen”, Niko kertoo. ”Pyrimme siihen, että aktiivitoimijoista aina ainakin muutama olisi paikalla, kun kutsutaan ihmisiä Korjauskaupunki-tapaamiseen”. Varsinainen ohjattu opetusmainen toiminta ei ole kuitenkaan toiminnan henki, vaan ajatus on kokoontua yhteen tekemään ja jakamaan ajatuksia sekä toki myös taitoja vertaisoppimisen kautta. Joskus käy niin että uusia korjaajia tulee todella paljon, eikä yksi tai kaksi edes ehtisi opettaa kaikkia. Yhteisen pöydän ääressä voi kuitenkin kysyä periaatteessa keneltä vaan ja joitain perusvälineitä on tarjolla yhteiseen käyttöön.

Korjauskasvatusta päiväkodissa

Nikolla on opintotaustaa valokuvauksesta ja hän on myös kouluttautunut puualan artesaaniksi ja työskennellytkin joitain vuosia puusepän verstaalla. Uusien tavaroiden tuottaminen ei kuitenkaan koskaan tuntunut alana omimmalta ja hän jatkoi opintoja varhaiskasvatuksen opettajaksi, joka on tällä hetkellä hänen ammattinsa. Hän on päässyt tuomaan korjaamisen opetusta myös päiväkotimaailmaan. ”Jutellaan korjaamisesta ja ollaan ihan kokeiltukin korjaamista lasten kanssa, vaikka korjaamalla yhdessä nukkekodin kalusteita tai opeteltu ompelemaan helppoja pistoja. Omaa mallia on helppo näyttää esimerkiksi käyttämällä näkyvästi paikattuja vaatteita. On hienoa huomata, että toiminta on siirtynyt lapsille ja he jo itse ehdottavat jonkun rikkinäisen kohdalla, että viedään se verstaalle”, Niko kertoo.

Sashiko-paikkaus näkyy Nikon omissa vaatteissa ja hän esittelee kerta toisensa jälkeen korjaamiaan farkkuja, joissa on kauniita pistoja ommeltu jo moneen kertaan päällekkäin. Hän kertoo kiinnostuneensa japanilaisesta kauniista, mutta yksinkertaisesta korjaustavasta jo nuorena nähtyään kuvia somessa. Sashiko ei vaadi mitään monimutkaisia välineitä ja sen taidon voi oppia periaatteessa kuka tahansa. Yksinkertaisimmillaan voi käyttää suoria etupistoja, mutta kuvioiden mukaan pistellyillä pistoilla pintaan saadaan eloa ja tuote saa aivan uuden ilmeen. Sashikon idea ei ole olla huomaamaton, vaan paikkaus saa reilusti näkyä.

”Unshin-tekniikka sashikossa oli minulle käänteentekevää. Siinä pitkälle neulalla tehdään monta pistoa peräkkäin, tavallaan keräämällä kangasta neulalle. Tekniikka nopeuttaa ompelua ja on paikkaamisessa todella hyödyllinen isojen pintojen tekemisessä”, Niko pohtii.

Mitä ajatuksia korjaamisen opettelu ja elämäntapa kestävän kulutuksen puolestapuhujana on sitten Nikossa herättänyt yleisesti? ”Toivoisin, että yhteiskunta asettaisi sellaista sääntelyä, joka pakottaa ottamaan korjaamisen ja korjattavuuden huomioon jo kaikkien tuotteiden suunnittelussa.”

Nuorille, tai kenelle vaan korjaamisesta kiinnostuneelle Niko sanoo kannustavasti: ”Korjaaminen on todella hauskaa ja vaatteiden korjaaminen on helppo aloittaa. Eri tekniikoiden kokeilu antaa valtavasti mahdollisuuksia ja innostaa eteenpäin”.

Teksti ja kuvat Johanna Aydemir.