Lasinpuhaltaminen on yksi lasinvalmistuksen perusmenetelmistä. Talouslasin valmistus on perustunut puhaltamiseen jo noin 2000 vuotta. Kun Suomen ensimmäinen lasitehdas perustettiin vuonna 1681 Uuteenkaupunkiin, oli puhaltaminen jo vakiintunut lasinvalmistusmenetelmä. Ensimmäiset Suomessa työskennelleet lasinpuhaltajat tulivat Ruotsista, sittemmin Saksasta, Ranskasta ja Belgiasta. Suomalaisia lasinpuhallussukuja alkoi muotoutua 1800-luvun loppupuolella.

Lasia puhallettaessa noin 1100 asteista pehmeää lasimassaa kerätään puhalluspillin päähän lasin sulatusuunista. Puhalluspillin päässä lasi muotoillaan halutunlaiseksi esineeksi. Lasia voidaan puhaltaa vapaasti sekä muottiin. Lasia valmistetaan yleensä työryhmässä eli verstakossa. Verstakon mestari on perinteisesti ollut arvostettu ammattilainen, jolta nuoremmat lasintekijät ovat saaneet oppia. Lasinpuhaltaminen vaatii hyvää motoriikkaa, oma keho onkin lasinpuhaltajan tärkein työväline. Lasinpuhaltajaksi oppiminen kestää useita vuosia. Lasinpuhaltaja tekee tuhansia toistoja ja harjaantuu ammattiinsa työssään.

Suomessa lasinpuhaltajat ovat olleet alkujaan työllistyneet lasiteollisuuden palveluksessa. Nykyisin lasinpuhallus on monimuotoisempaa ja lasitehtaan lisäksi lasia puhalletaan pienemmissä studioissa. Pieniä studioita on viime vuosina perustettu lähelle vanhaa lasiteollisuutta perinteen säilymiseksi ja ylläpitämiseksi. Itsenäiset lasinpuhaltajat valmistavat usein omaa tuotantoa ja tekevät yhteistyötä ammattimuotoilijoiden ja -taiteilijoiden kanssa. Lasinpuhaltajien ammatti-identiteetti onkin yhdistelmä taitavaa itsenäistä käsityöläisyyttä, ja toisaalta teollisuudessa työskentelemistä.

Koulutus ja lasinpuhalluksen opetusta antavat oppilaitokset ovat olleet elintärkeitä lasinpuhalluksen perinteen säilymisessä ja ylläpitämisessä. Oppilaitosten lisäksi perinnettä ylläpitää vanhojen lasin puhaltamisen mestarien ja nuorten yhteistyö: mestarit jakavat osaamistaan kursseilla ja vierailemalla uusissa hyteissä. Suomen lasimuseo kerää aktiivisesti tietoa lasinpuhalluksen vaiheista Suomessa ja tukee monella tavalla lasinpuhalluksen perinteen ylläpitämistä ja uudistumista.

Lasinpuhaltaminen poikkeaa useimmista muista käsityötaidoista siinä, että sitä harjoitetaan käytännössä yksinomaan ammattimaisesti. Lasinpuhallustaidon säilyminen elävänä perintönä edellyttää toisaalta koulutuksen jatkuvuutta, toisaalta uusien lasialan yrittäjien toiminnan tukemista. Tärkeä tuki lasinpuhaltamisen perinteen säilymiselle ja uusiutumiselle on lasin valmistukseen liittyvän käsityötaidon arvostaminen ja puhaltamalla valmistetun lasin arvon tunnustaminen.

Linkki lasinpuhaltamisen käsityötaitojen elävän perinnön wikiluettelon artikkeliin.