Käsityön mahdollisuuksia ja jatkuvaa osaamisen kehittämistä
Vieraskynä Tuija Mäki:
Tunnelmia vuodestani Vuoden käsityöharrastajana 2022
Vuosi on kulunut siitä, kun tulin valituksi Vuoden käsityöharrastajaksi 2022. Vietimme tuolloin Kokkolassa Suomen ensimmäistä Käsityögaalaa, ja minua jännitti kovasti tämä palkituksi tuleminen. Siihen asti olin tehnyt paljon käsitöitä, jo lapsesta asti, rampannut lukuisilla käsityökursseilla ja ahminut uutta opittavaa omaksi ilokseni. Nyt minua oli tietämättäni arvioitu ulkoapäin ja osaamiseni oli tullut näkyväksi. Tämä tuntui hämmentävältä, enkä osannut edes ajatella vielä tuossa vaiheessa, mitä kaikkea tuleva vuosi tulisi tuomaan eteeni.
Olen jo muutaman vuoden ajan jakanut käsityöosaamistani ja kirjoittanut ideoitani blogiini Värikäs Kädenjälki. Kirjoittelun ohessa olen salaa haaveillut käsityöläisen elämästä, vaikka en ihan tarkalleen ole missään vaiheessa osannut määritellä, mitä itse asiassa haluaisin ja kuinka määrittelisin oman polkuni.
Jatkuva itsensä kehittäminen, epämukavuusalueella viihtyminen ja yllättävät sattumat ovat viitoittaneet suuntaani eteenpäin, silti en kumminkaan voi sanoa, että mitään olisi tapahtunut ihan ilman työtä tai itsestään. Palkituksi tulemisen jälkeen olen jatkanut uteliaasti uusiin käsityötekniikoihin ja materiaaleihin tutustumista, taitojeni kartuttamista ja tutustumista nykypäivän monisäikeiseen alalla pärjäämiseen.
Sysäys kohti unelma-ammattia
Taitojeni tunnustamisen jälkeen aloin opetella kaupallistamista ja sain yhteistöitä eri tahojen kanssa. Näkyvyys toi eteeni tilaisuuksia, työtä, uuden oppimista ja samalla se sysäsi minut eteenpäin haaveideni kanssa, joiden toteutusta olin alustanut osin tiedostamattanikin koko ikäni. Ei siis ole pelkkää sattumaa, että olen ohjautunut tilanteeseen, missä käsitöistä on tulossa itselleni uusi ammatti!
Kaikki uuden oppiminen kehittää ja opettaa itsensä tuntemista, ja pikkuhiljaa tämän kuluneen vuoden aikana omat ajatuksenikin ovat kirkastuneet. Tunnistan itsessäni uteliaan käsityön tekijän, joka iloitsee jokaisesta ideasta, yrittämisestä, käsillä tekemisestä ja käsityön ilon jakamisesta. Vuosi on ollut rikas ja täynnä mahdollisuuksia, mutta se on sisältänyt myös turhautumista ja pettymyksiä, joiden keskellä on joskus ollut vaikea nähdä itseään. Viime keväänä visioni tulevasta alkoi näyttäytyä vihdoinkin jo selkeämpänä, ja monien pohdintojeni jälkeen hain mukaan artesaanikoulutukseen, josta valmistuu kädentaito-ohjaajia. Tätä artikkelia kirjoittaessani olen matkallani kohti tätä unelmaani, jossa voin iloita käsitöiden tekemisestä yhdessä muiden kanssa, uudessa roolissani kädentaitojen parissa.
Uuden oppiminen kehittää ja opettaa itsensä tuntemista.
Oppijasta ohjaajaksi – itsensä kehittäminen on etuoikeus
Artesaaniopintoni ovat sujuneet hyvin, sillä koen, että elämässäni kaikki hankitut tiedot ja taidot auttavat minua pakkaamaan tämän koulutukseni ammattitutkinnoksi. Odotan opiskeluiltani sitä, että sisäistän ohjaajan roolin käsitöiden parissa. Kaikki nämä kymmenet vuodet olen ahkerasti ollut itse oppilaana, ja oppimistilanteet ovat siksi itselleni hyvinkin tuttuja, mutta koska koko ammatti-identiteettini on muuttumassa aivan toiseksi kuin mikä se on omalla työurallani ollut, olen joutunut pohtimaan itseäni ja tarkastelemaan osaamisiani uudelleen. Uuden oppiminen on jatkunut viimeiset kuusi vuotta myös käsityötaiteiden perusopintojen parissa ja kun minua pyydettiin tänä syksynä kädentaitojen ohjaajaksi vapaan sivistystoiminnan puolelle, otin työn vastaan. Tätäkin olen vähän jännittänyt. Artesaanikoulutus on tuonut kumminkin lisää itsevarmuutta. Olen opinnoissani keskittynyt vahvistamaan omia heikkouksiani, ja se on tuonut itselleni hallittavuuden tuntua ja ammattimaisuutta tekemisissäni.
Olen aina tykännyt kehittää itseäni ja pidän luonnollisena elinikäistä opiskelua, joka sopii itselleni mainiosti. Oppia voi monella tapaa, opimme toisiltamme, koulutuksissa, kursseilla, verkkokursseilla, työssä, asioidessamme tai vaikkapa ihan itseltämmekin. Opiskeluvalmiudet, uteliaisuus ja tiedon hakeminen ja niiden yhdisteleminen paranevat opiskellessa, ja elämäni varrella olen huomannut, että uuden oppiminen on muuttunut aikaa myöden mutkattomammaksi. Meillä Suomessa on erinomaiset mahdollisuudet opiskeluun ja uuden oppimiseen, koulutuksia ja tietoa on hyvin saatavilla, jopa maksuttomasti ja matalalla kynnyksellä. Itsensä jatkuvan kehittämisen näen suurena etuoikeutena.
Uusia käsityötaitoja ja tulevia unelmia
Mitä uutta olen sitten oppinut käsityösaralla tämän viimeisen vuoden aikana? Olen tutustunut mm. moniin erilaisiin uusiin materiaaleihin ja käsityötekniikoihin:
• kalaverkonkudontaan
• harjan valmistukseen
• kääpäpaperin valmistamiseen
• sablonimaalaukseen
• rakupolttoon
• kankaanpainantaan
• koruketjun valmistamiseen
• spiraalihelmikorujen valmistamiseen
• slimen tekemiseen
• shibori-värjäykseen
• ohutpeltityöskentelyyn
• kylmätaontaan
• aurinkovärjäykseen
• paperin ekoprinttaamiseen
• kuvataiteen hyödyntämiseen käsitöitä tukemaan (Croquis, Monotypia, Frottage, varjopiirtäminen)
• uusiin materiaaleihin mm. sarviin, luihin, hevosen jouhiin, kääpään, peltiin, tuoheen, hiuksiin, gessoon ja reaktiiviväreihin
Kuvassa kaunis unisieppari, jonka tein poronsarveen kalaverkkoa kutomalla.
Unelmani on oppia vielä uutta. Haluaisin oppia lisää digijärjestelmäkameralla kuvaamisen taitoja, kaupallisuutta, joustavien kankaiden ompelun saloja, kuvataidetta, uusiomuovin työstämistä, paperin taittelua ja erilaisia taitoja myös omilta käsityöoppilailtani.
Odotan, että tuleva vuosi tuo eteeni vielä uutta iloa oppimisesta ja kädentaidoista!
Tuija Mäki
Tuija on palkittu Vuoden käsityöharrastajana Käsityögaalassa syksyllä 2022. Lue lisää palkitsemisesta.
Tuijan blogi: Värikäs Kädenjälki.
Tuijan voit tavata Tampereella Suomen Kädentaidot -messuilla lauantaina 18.11.2023. Tuija pitää messujen Idealavalla työnäytöksen klo 15.15: Korujen valmistukseen vaikutteita kalanverkkokudonnasta.