Vuoden käsityötekniikka korjaaminen ja kunnostus näkyy monella tapaa. Myös museot hoitavat ja huoltavat omaa aineistoaan arvokkaalla tavalla, niin että historia säilyy myös tuleville sukupolville koettavaksi. Tässä blogissa kurkistetaan historiallisten junavaunujen kunnostusprojektiin.

Suomen Rautatiemuseo on Hyvinkäällä toimiva valtakunnallinen vastuumuseo, joka vastaa koko Suomen rautateihin liittyvästä kulttuuriperinnöstä. Museon tallennusvastuuseen kuuluu niin rautatieliikenteen historia, VR konepajat, matkustaminen sekä tekniikan kehitys. Museon kokoelmiin kuuluu pienesineiden lisäksi kalustoyksiköitä kuten vetureita ja vaunuja sekä valokuvia, piirustuksia ja arkistoaineistoa.

Hyvinkään vanhalla konepajalla sijaitsee Rautatiemuseon huoltoraide, jossa ulkosäilytyksessä ja vuosien mittaan kulunut kalusto työstetään hiljalleen alkuperäiseen loistoonsa. Tärkeässä roolissa työssä on aikakaudelle ominaiset ja autenttiset materiaalit sekä työtekniikat. Kalustoyksikköjen kunnostamisen parissa tarvitaan paljon kattavaa tutkimustyötä, materiaalien ja perinteisten tekniikoiden tuntemusta hyvin erilaisten kaluston osien kanssa. Huoltoraiteella työskentelee viikoittain museon kalustoamanuenssi Iiro Niemi, museomestari Juha Hiltunen ja joukko harjoittelijoita sekä vapaaehtoisia.

Lähiliikennevaunu palaa matkustajaliikenteen asuun

Yksi aktiivisesti edistynyt projekti on ruskea puukorinen lähiliikennevaunu.

Näitä Ek-lyhenteellä kutsuttuja vaunuja valmistui 1920- ja 1940-luvuilla yhteensä 190 yksilöä, mutta tällä hetkellä tämä vaunu numero 1004 on ainoa ehjä yksilö Suomessa.  Sarja oli iso ja aikanaan se oli matkustamisen ja työmatkaliikenteen kannalta tärkeä ja siksi merkittävä osa suomalaisen matkustamisen historiaa. Valmistuessaan kalusto oli sisustettu ajalle tyypilliseen tapaan listapenkein ja tammea jäljittelevin maalatuin seinäpinnoin. Myöhempi valmistuserä oli sisustusratkaisuiltaan modernimpi. Ek-sarja väistyi vaiheittain 1960-luvulla uudemman kaluston tieltä. Moni vaunu muutettiin työkuntakäyttöön, kuten myös 1004.

Suomen Rautatiemuseolle vaunua alettiin valmistella jo 1990-luvulla, jolloin vaunu pelastettiin ja kunnostustyö aloitettiin vapaaehtoisvoimin. Vaunuun tehtiin 2020-luvulla tarkempi selvitys siitä, miten vaunu saataisiin näyttely- ja yleisökäyttöön asussa, jossa se oli ensimmäiset vuosikymmenet käytössä.  Työlistalla on ollut paljon rakenteiden palauttamista työkuntavaunuajan muutosten jäljiltä, ja suuri osa tästä työstä on tehty jo aiemmin 2000 luvulla. Kunnostustyö oli välissä tauolla kymmenkunta vuotta.

Myös Ek1004:n kanssa prosessi on lähtenyt kattavasta tutkimustyöstä. Millaisia osia ja järjestelmiä kalustossa on aikanaan käytetty? Valokuvien ja arkistoaineiston sekä rakennetutkimuksien pohjalta on pitänyt päätellä, millaisia puretut rakenteet tai tekniset järjestelmät ovat olleet. Rik Law työskenteli tässä selvityshankkeessa ja on sen jälkeen jatkanut huoltoraiteella vapaaehtoisena.

”Selvitystyössä tutkin eri arkistoja, tarkastelin alkuperäisiä piirustuksia ja vertailin muiden saman aikakauden vaunuja. Oli yllättävää, että aineisto 1900-luvulta tähän päivään ei vielä ollut digitaalisena. Ajan kuluessa aineistoa digitoidaan lisää tulevaisuuden tutkimusta varten. Iso yllätys oli myös vanhojen valokuvien merkittävyys puuttuvien arkistoaineistojen tietojen varmistamisessa. Esimerkiksi Ek-vaunun kaasuvalaistusjärjestelmän putkistojen sijainti varmistui vanhoista valokuvista. Kunnostustyö jatkuu askel kerrallaan joka viikon perjantaina Hyvinkään konepajan huoltoraiteella.” Rik kertoo.

Vaunun osat ovat palapeli, joka täytyy kasata oikeassa järjestyksessä. Työlistalla on mm. sisäkaton korjaustyöt, lämmitysjärjestelmän asennus, penkkien ja hattuhyllyjen asennus jne. Osa työvaiheista kuten puurakenteisten penkkien sekä valamalla työstettävät kilpitelineet  on jo tehty. Museovirasto on avustanut vaunun eri vaiheiden kuluissa. Monissa työvaiheissa hyödynnetään museon ja vapaaehtoisten osaamista, mutta suuremmat ja erityisosaamista vaativat vaiheet hoitaa esimerkiksi konservointi- ja restaurointialan yritys.

Seuraavana työvaiheena on vaunun osastojen seinäpintojen ootraus eli puunmukailumaalaus sekä osastojen kattopintojen konservointi- ja restaurointityöt.

Rautatievaunut ovat monessa mielessä verrattavissa vanhoihin rakennuksiin: käyttöikä on pitkä, muutoksia eli saneerauksia tehdään matkan varrella ja kerrostumia syntyy. Kohteen varhaisemman olomuodon selvittäminen on aina mielenkiintoista salapoliisityötä, jossa apuna toimivat valokuvat, arkistolähteet sekä rakennetutkimukset itse kohteessa. Tässäkin vaunussa on teetetty muun muassa väritystutkimukset. Alkuperäisistä rakenteista on voitu varmuudella todentaa osastojen olleen alun perin tammiootrattuja.  Tätä tukevat myös muut lähteet. “Hieman jouduimme alkuun arvuuttelemaan, ovatkohan kalusterungotkin olleet ootrattuja vai eivät. Sitten löysimme restaurointityön yhteydessä ootrausta myös säilyneen penkin rakenteesta, listan takaa. Nyt voimme varmuudella jatkaa ns. oikeilla raiteilla vaunun restaurointia.” Iiro Niemi kertoo.

Laatikkolumiauran kanssa materiaalien tuntemus korostuu

Toinen projekti huoltoraiteella on suomalainen laatikkolumiaura. Näitä lumiauroja työnnettiin vetureiden edessä 1800-luvun loppupuolelta vielä jopa 1980-luvulle Suomessa. Suomen Rautatiemuseon lumiaura on aikanaan kärsinyt ulkosäilytyksessä niin ilkivaltaa kuin ollut myös sään armoilla.

Esimerkiksi yksi vaihdetuista tukipalkeista valmistettiin puretun Kytäjän kartanon hirrestä Hyvinkäältä. Kunnostustöissä on hyödynnetty harjoittelijoita sekä  oppilaitosten osaamista. Puutöistä on vastannut paljon museomestari Juha, joka on koulutukseltaan myös artesaani-rakentaja. Kunnostuksessa on pyritty korvaamaan vain ne osat, joita ei voi pelastaa – tavoitteena on säilyttää mahdollisimman paljon alkuperäistä.

”Vaikka kalusto on ollut ulkosäilytyksessä 1970-luvulta asti, on vahingot suhteellisen pieniä. Alkuperäinen puusepäntyö on ollut laadukasta ja ammattilaisen työtä. Rakenteita suunnitellessa on huomioitu esimerkiksi sadeveden matka katolta maahan asti niin, ettei se turhaan mädätä matkalla lumiauran rakenteita” -Juha Hiltunen mainitsee.

Pitkäjänteisen työn tuloksena kulttuuriperintö säilyy

Näyttelykäytön lisäksi Suomen Rautatiemuseo on käyttänyt osaa kalustostaan yleisöajojen ja opastuskierrosten järjestämiseen. Tavoitteena on saada myös Ek 1004 osaksi museon yleisöajoja, eli kalustoon pääsisi sisälle ja se myös liikkuisi. Historian elävöittämisessä museojunaliikenne on tärkeää ja tuo historian yleisölle konkreettisena elämyksenä. Suomen Rautatiemuseolla on vuosittain yleisötapahtumia, joissa museokalustoa liikkuu museon alueella sekä myös muualla rataverkolla. Museo on rikkonut viime vuosina kävijäennätyksiä ja erityisesti liikennetapahtumat vetävät niin lapsiperheitä kuin myös rautatieharrastajia Hyvinkäälle.

Jo yleisöliikenteessä käytettävä kalusto viitoittaa tietä myös tämänhetkisille entisöintiprojekteille. Huolellinen kulttuuriperintötyö varmistaa museokokoelmien säilyvyyden sekä sen, että niistä pääsee osalliseksi mahdollisimman moni.

---

Teksti Sakari Hanhimäki, kokoelmapäällikkö
Suomen Rautatiemuseo – The Finnish Railway Museum
https://rautatiemuseo.fi/

Sivun aloituskuva: Museomestari Juha Hiltunen työstää laatikkolumiauran ikkunan reunapuita.