Julkaistu
Käsityö- ja muotoilukoulu Näpsän, Kelloseppäkoulun sekä Auno ja Mauri Riutun säätiön yhteinen kelloprojekti valmistui. Tässä projektissa Näpsän oppilaat rakensivat vedettävät seinäkellot koneistoineen Kelloseppäkoulun suunnitelmien pohjalta. Lähtölaukaus ja tukea kelloprojektiin saatiin Auno ja Mauri Riutun säätiöltä. Kelloja esitellään Suomen Kädentaidot -messuilla.
Kelloprojektin juuret ulottuvat vuoteen 2014, jolloin Käsityö- ja muotoilukoulu Näpsä, Kelloseppäkoulu sekä Auno ja Mauri Riutun säätiö aloittivat kunnianhimoisen yhteistyön. Tavoitteena projektissa oli yhdistää lasten käsityöopetuksessa perinteinen käsityöosaaminen ja uudet teknologiat, kuten 3D-tulostus ja laserleikkaus, vaativaan koneistorakentamiseen.
Ensimmäinen prototyyppi seinäkellosta esiteltiin Auno ja Mauri Riutun säätiön 30-vuotisjuhlaseminaarissa. Idea jätettiin jalostumaan ja lähes kymmenen vuotta myöhemmin vuonna 2023, kun katse kääntyi säätiön tulevaan 40-vuotisjuhlaan, sai projekti tuulta alleen. Samalla päämäärä selkeni: vuonna 2025 olisi aika esitellä ensimmäiset Näpsän oppilaiden tekemät kellot.
Projekti oli monivaiheinen. Tuli suunnitella toimiva opintokokonaisuus, valita sopivat ryhmät pilotoimaan kellojen tekoa, valmistaa kelloihin tarvittavat osat, rakentaa mallikellot, saada ne toimimaan ja viedä oppi käytäntöön. Lisäksi tarvittiin koulutusta käsityökoulun opettajille kellosepäntyön osaamisalalta. Opetussuunnitelman mukaan käsityön taiteen perusopetuksen tavoitteena on antaa oppilaalle kokemuksia käsityöstä, muotoilusta ja teknologiasta sekä syventää näihin kuuluvaa osaamista. Nämä tavoitteet ohjenuorana kelloprojekti aloitettiin opintokokonaisuuden suunnittelu.
Projektia toteuttamaan ryhtyivät Näpsän opettajat Heli Anttila ja Mirva Juntunen, Kelloseppäkoululta opettaja Jouko Joensuu sekä Riutun säätiön varapuheenjohtaja ja asiamies Risto Kangasniemi. Varsinaiseen rakennusprojektiin osallistui kaksi pilottiryhmää: yksi Tampereelta ja yksi Nokialta. Yhteensä kelloja teki 18 oppilasta, iältään 10–14-vuotta. Pilottiryhmien oppilaat pääsivät rakentamaan oman kellonsa koneiston, suunnittelemaan ja toteuttamaan monimateriaaliset kellotaulut sekä kokoamaan ja viimeistelemään kellot käyttökuntoon. Kellokoneiston rattaat tulostettiin itse 3D-tulostimilla ja osa osista leikattiin laserleikkurilla. Kellotauluihin käytettiin vaneria ja niitä koristeltiin monin tavoin. Lisäksi kelloihin sai halutessaan muotoilla keraamiset painot.
Projekti oli erittäin mieleinen oppilaille. Vaativa ja haastava työ motivoi oppilaita pitkäjänteiseen työskentelyyn. Oppilaat pääsivät kokemaan oppimisprosessin, joka vaati ongelmanratkaisua normaalia enemmän, sillä valmiita ratkaisuja ei ollut olemassa.
– Jos kelloni puhuisi, se sanoisi että ”Minä käyn hyvin ja näin kun paljon paloja 3D-tulostettiin.”, kertoo eräs jaksolla mukana ollut oppilas tunnelmista.
– Kellonrakennus oli oppilaille enemmän kuin tekninen harjoitus – se oli matka sinnikkyyteen, ongelmanratkaisuun ja käsityön arvostamiseen, jatkaa opettaja Mirva Juntunen.
Projekti on antanut myös paljon mukana olleille opettajille.
Opettaja Heli Anttilan mukaan projektissa hienoa on ollut se, että sekä opettajat että oppilaat ovat päässeet aivan uuden äärelle.
– Opettajan työssä uuden oppiminen ja omat onnistumiset käsitöiden tekemisessä ovat todella tärkeitä. Ne vahvistavat opettajan omaa käsityöidentiteettiä ja auttavat ymmärtämään tai muistamaan paremmin oppimisen ilon kokemuksen, Anttila sanoo.
– Projektiin osallistuneet pääsivät harjoittelemaan uudenlaisten teknisten laitteiden käyttöä, muovimateriaalin käsittelyä, järjestelmällisyyttä, erityistä tarkkuutta, oman luovan ja esteettisen kellotaulun yhdistämistä hyvin tarkasti ohjeen mukaan tehtyyn koneistoon.
Kelloprojektiin voi tutustua Tampereella Suomen Kädentaidot -messujen Taitolavalla perjantaina 14.11.2025. Mukana on opettajien lisäksi pilottijaksolla mukana olleita oppilaita kertomassa projektista.