Oriveden naisen tarkistettu kansallispuku esiteltiin ensimmäisen kerran Jyväskylässä Kansallispuvun juhlapäivänä 8. lokakuuta 2022. Paikallisesti Orivedellä puku esiteltiin kaupunkilaisille Oriveden kaupungin itsenäisyyspäivän juhlassa. Puku herätti ansaittua kiinnostusta.
Taito Pirkanmaa ry:n Taitokeskus Orivesi pyysi Suomen kansallispukukeskukselta puvun tarkistusprosessin aloittamista vuonna 2018. Kansallispukukeskus näki tarkistusprosessin aiheellisesti, ja kansallispukuraadin hyväksymä artenomi (AMK) Minna Koskisen laatima kokonaissuunnitelma puvulle valmistui kaksi vuotta myöhemmin vuonna 2020.
Mallipukujen valmistamiseen osallistui useita ammattilaisia. Tiina Lajunen ja Anita Grönlund kutoivat käsin kaikki kauniit ja moniväriset kankaat. Hamekankaan okransävyisiä lankoja värjäsi Johanna Nuorela. Soja Murto ompeli puvun ja kutoi pirtanauhat, Pirkko Särkimäki nypläsi paidan pitsin, Marjo Vainio valmisti tykkimyssyn ja neuloi timpin, Sari Sallila valmisti tyllille kirjotun tykin.
Minna Koskisella on työn alla työohjeiden ja kaavasarjojen laatiminen. Johanna Rantalainen valmisti pukuun kuuluvan hopeisen levyriipuskorun. Kansallispukukonsultti Taina Kangas koordinoi pukuhanketta ja ohjasi mallipukujen valmistusta.
Historian kolme tärkeää Toinia
Hankkeen aikana on tehty paljon käsityötä, mutta puvun todelliset juuret ulottuvat paljon kauemmaksi. Puvun historiaan liittyy kolme merkittävää Toinia. Nämä toimeliaat naiset ovat Toini Mikkola, Toini-Inkeri Kaukonen ja Toini Paavola.
Noin 100 vuotta sitten Orivedellä vaikutti arkkitehti ja aktiivinen kotiseutuihminen Toini Mikkola. Hän keräsi aineistoa Oriveden seudun kansallispukua varten. 1800-luvun puolella alkunsa saanut kansallisuusaate, jossa korostettiin omaa kulttuuria, kieltä, kansaa ja historiaa, levisi myös Suomeen ja vahvistui entisestään Suomen itsenäistymisen jälkeen 1917.
Omaa kansankulttuuria haluttiin korostaa ja vahvistaa ja siinä hengessä myös Toini Mikkola oli kiinnostunut saamaan kotipaikkakunnalleen Orivedelle oman puvun. Hirsilän kenkätehtaan toimitusjohtajan, teollisuusneuvos Martti Mikkolan vaimo Toini oli omaksunut kansallispukujen muoti-ilmiön varmasti Helsingistä. Kansallispukujen ensiesiintyminen oli Venäjän tsaarille vuonna 1885, ja kansallispukuinnostus vain kasvoi 1900-luvulla. Helsinkiläiset säätyläisrouvat osallistuivat ompelukursseille, ja 1930-luvulla harrastus levisi myös maaseudulle. Yritykset ja järjestöt alkoivat välittää tarvikkeita. Suomen Käsityön ystävät oli ensimmäinen kansallispukuja valmistanut yritys.
Toini Mikkolan kokoama aineisto päätyi Tyyni Vahterille, tunnetulle kansatieteilijälle, joka oli erikoistunut käsityötutkimukseen. Tyyni Vahter kokosi yhteensä lähes sata suomalaista naisten ja miesten kansallispukua. Nämä kaikki tehtiin parinkymmen vuoden aikana, eli useampi pukukokonaisuus vuodessa. Huomionarvoista on, että samaan aikaan Tyyni Vahter työskenteli Muinaistieteellisen toimikunnan kansatieteellisen osaston amanuenssina ja intendenttinä, Seurasaaren ulkomuseon hoitajana, teki tutkimusmatkoja muun muassa Aunukseen ja julkaisi useita tutkielmia ja tietoteoksia. Hän oli totisesti aikaansaava nainen ja teki erittäin merkittävän elämäntyön kulttuurin säilyttämisen puolesta.
Oriveden puku suunniteltiin Tyyni Vahterin työpöydällä ja hänen ohjeidensa mukaan pukua alettiin valmistaa Orivedellä jo ennen sotia. Sanottiin, että puvusta tuli liian raskas käyttöön, ja se unohtui vuosikymmeniksi. Liekö myös sotien tuoma materiaalipula vaikuttanut, kun keskityttiin enemmän käyttövaatteiden ja -tekstiilien tuotantoon.
Toinen tarinamme Toini on professori Toini-Inkeri Kaukonen. Hän oli Tyyni Vahterin tapaan tutkija, joka julkaisi ahkerasti ja perehtyi kansanomaisiin tekstiileihin ja pukuihin, sekä toimi kansallispukuneuvoston raadin jäsenenä sen perustamisesta lähtien. Vuonna 1963 hän tarkisti Oriveden puvun kaavat, mutta erinäisten seikkojen vuoksi puvun viimeistely jäi kuitenkin puolitiehen. Rouva ja opettaja Toini Paavola esitteli kuitenkin ensimmäisen Oriveden puvun Hämeen Heimojuhlassa elokuussa 1965. Hän on se tarinamme kolmas Toini.
Kansallispukujen seuraava aalto oli 1980-luvulla, jolloin professori Toini-Inkeri Kaukonen vieraili Oriveden silloisella kudonta-asemalla, Taitokeskuksella. Hän kertoi tuolloin, että 60-luvun tarkistusvaiheessa oli ollut niin kiire, että pukuun kuulunut esiliina oli jäänyt matkasta. Kaukosen reunahuomautukset Auviselta löytyneistä Vahterin alkuperäisistä luonnoksista puhuvat samaa.
Tarkistushanke alkoi Suomen juhlavuoden siivittämänä
Kului jälleen parikymmentä vuotta eteenpäin. Tuli vuosi 2017 ja Suomen 100-vuotisjuhlavuosi, jonne tämän tänään käsillä olevan puvun tarkistushankkeen juuret ulottuvat. Kansallispuvut olivat yksi Suomen itsenäisyyden juhlavuoden teema ja niiden käyttö lisääntyi aivan kuten 100 vuotta sitten kansallisromantiikan aikakaudella.
Taito Pirkanmaan väki laittoi Oriveden taitokeskuksella puvun mallinuken päälle esitelläkseen sitä kuntalaisille. Vastaanotto oli ilahtunut ja hämmästynyt. Monet Taitokeskuksen asiakkaista ja Oriveden asukkaista eivät edes tienneet, että Orivedellä on oma kansallispuku. Ja vieläpä niin kaunis! Kansallispuvuista kyseltiin yhä enemmän ja havaitsimme, että Oriveden puvusta tosiaan puuttui osia, ohjeetkin olivat puutteelliset. Asiakkailtakin tuli ehdotuksia, että puku tarkistettaisiin.
Orivedeltä löytynyt materiaali koottiin yhteen ja toimitettiin Suomen kansallispukukeskukseen. Siellä otettiin kiinnostava puku ja sen värikäs historia avosylin vastaan. Kansallispukuraadi tutki lähdemateriaalit ja totesi, että puvun perinnepohjaisuuden tarkistamiselle olisi aihetta. Pirkanmaan kulttuurirahasto myönsi hankkeelle apurahan 2018 ja Kantri Leader 2019.
Oriveden tarkistamaton kansallispuku on oranssivoittoinen puku, jonka hame- ja liivikangas ovat samanväriset. Puku elää edelleen ja sitä on vuosikymmenten aikana tehty toistakymmentä kappaletta. Tarkistamattoman puvun arvo ei häviä mihinkään uuden tieltä, vaan pikemminkin kantaa mukanaan tätä satavuotista arvokasta historiaansa ja kulttuurintutkimuksen metodologian muutosta.
Oriveden tarkistettu kansallispuku -hanke on kestänyt jo useamman vuoden ja työllistänyt noin kymmentä alan asiantuntijaa. Hankkeessa valmistui uusi upea pukukokonaisuus, kädentaitajien viimeistelemä ja museaalisia näytteitä vastaava toisinto orivesiläisen naisen juhlapuvusta.
Asuun kuuluu liivihame, paita ja röijy, eli takki sekä tykkimyssy, koru ja halutessaan silkkihuivi. Puvun isoin muutos on hameeseen yhdistetty liivi, jollaisia Hämeen museon kokoelmista löytyi peräti kaksi kappaletta Orivedeltä talletettuina. Toisen alkuperä tiedetään Päilahteen, Mattilan taloon. Saman talon vaatekokoelmasta on myös röijy.
Lisäksi tarkistettuun asukokonaisuuteen kuuluu nyt se puuttuva esiliina, jopa kahdella eri vaihtoehdolla. Tämä silkkinen on alunperin Längelmäeltä ja toinen valkoinen harsokankainen Orivedeltä. 1700-1800-luvun hyvätapaiset naiset eivät koskaan esiintyneet ilman esiliinaa.
Nykyisen pukuprojektin prosessiin mahtuu monta onnistumista ja monta mutkaa. Viime vuosien koronapandemia on vaikuttanut maailmanlaajuisesti raaka-aineisiin, aiheuttanut vakavia sairastumisia ja estänyt yhteisten tilaisuuksien pitämistä. Yhdessä olemme kuitenkin selvinneet ja rahoittajat ovat suopeasti antaneet lisäaikaa.
Taito Pirkanmaa kiittää lämpimästi yhteistyöstä Kansallispukukeskusta, Pirkanmaan Kulttuurirahastoa ja Kantri Leaderia sekä hankkeeseen osallistuneita käsityöläisiä.